Talossa on pentu!

Jaa, mitähän tässä on viikossa touhuttu. Ainakin ensin otin flunssan riesoikseni, joten viime maanantain agit jäi väliin. Harmi, koska oli Hannan vetovuoro ja oltaisiin Surin kanssa kovin taas saatu kunnon treeniä. Eikä Mustekaan päässyt hallille pärräämään. Homma äityi niin, että piti olla pari päivää kotona, joskin se oli ihan hyvä. Lenkille tosin ei kyennyt ja se alkoi näkyä Musteen touhuissa. Kaikenlaista askaretta se voikin keksiä, etenkin kun ne osuu talossa asuvan miehen tietokonekamoihin, niin se ei ole ehkä aina kivointa joskin sellaista se nyt vaan on. :D

No, koitettiin kotitokoilla kuitenkin. Musteesta kotitoko on nyt niin tylsää, että nakitkin pyörii suussa. Ranteet auki, tai no ei ihan. Katselin, kokeilin ja mietiskelin asioita. Parisen viikkoa sitten sillä oli ne angrybirdspennut, ja niistä se on jo luopunut tässä hissukseen. Toisin sanoen sen valeraskausaika on ohi. Miten se näkyy? No, valeraskaana se oli kiinnostuneempi ruuasta, siinä määrin, ettei hirveästi tarvinnut palkkausasiaa miettiäkään. Leikkihän sillä pysyi pääasiassa ok, jollain viikolla volisin, ettei se ole ihan niin täpöllä ja että ruoka vie jopa voiton. Mutta en silloinkaan ollut ranteet auki vaan ihanan ymmärtäväinen. Nyt kelkka on kääntynyt. Muste pursuaa energiaa. Se vaan juoksee, leikkii, touhuaa. Tein eläinkokeen: ostin vähän eri namia, mistä se myös tykkää. Kotihommiin ei vaikutusta. Kohta otin lelun ja kokeilin samoja hommia. Kappas, kun oli särmät ja nopsat perusasennot ja askeleen seuruut sekä maahanmenot.. Pieni koe, mutta näkyy muussakin toiminnassa kyllä. Ruoka sikäli kiinnostaa, että iltaruoka menee oikein hyvin ja sitä vastaan tehdään myös aina vähän hommia.  Palkkauksessa se vaan ei (nyt kotona) toimi.

Torstaina oltiin kuitenkin Oilin tokoissa Musteen kera. Ja sielläkin se kyllä oli ihan uusilla leveleillä leikissään. Vetää itse lelua tosi hyvin, jos jätän sille vetovastuun. Leikki kiinnostaa pitkään, se ei kylläänny eikä namipalkkaus vähennä lelun arvoa, vaan kyllä se lelu on se ykkönen silti. Siitäkin muutama pohdinta, mutta ensin treeniin. 

Aloitettiin tunnarinpidolla, joka menikin ihan mallikkaasti. Tehtiin myös liikkumista kapula suussa, ja tässä nyt edetään. Vielä kun löydän parhaan palkkauksen tähän, uskon että etenee vielä paremmin (siis että ainakin välillä lelupalkkaus). Seuraamista otettiin seuraavaksi, koska haluan nyt alkaa sitä edistää, koska muut jutut etenee minusta aika kivasti. Muste tekikin melko mallikkaasti, kun tehtiin kasilla seuruuta. Käsi oli pidempäänkin selän takana, se ei hajonnut. Itse pitäisi vaan muistaa kehua kuitenkin, vaikka käsi meneekin pois, eli sitä oman toiminnan rytmittämistä ja järkevöitystä. Jos Muste erkanee, niin sitten vaan "oho, höphöp, tässä oli sivu" ja sitten kehu kun menee hyvin (joidenkin palkkausten jälkeen saattaa välillä erkaantua). Mutta siis meni tosi hyvin, mitä nyt maneesilla on tehty, niin ei ole ollut siellä ollenkaan niin hyvä. Ja tähänkin jackpottina voisi toimia kyllä leikki. Hyvä ajatuksia seuraamistasta tuli muutenkin, siitä että se on tärkeä ja pitää tehdä siitä koiralle tärkeä, ja tarjoamista kannattaa hyödyntää. Namit toimi täällä ihan ok, mutta ei mikään hullunkiilto silmissä.

Mietin sitä, että jos nami ei ole Musteesta tarpeeksi hyvä palkka, ja namia kuitenkin etenkin tokossa on melkein toistojen vuoksi pystyttävä käyttämään, niin hyvin voisi ottaa sellaista kuuria, että leikitään paljon eri treenipaikoissa, väliin pari namijuttua, ja sitten taas leikkiä. Eli sama ajatus, millä lelun arvoa yleensä nostetaan, eli leikistä ruualla palkkaaminen tekee myös leikistä tärkeämpää, niin kai se toimii toisinkin päin. :)

Tänään kuitenkin käytiin Surin kanssa agikisaamassa. Itse kisat menivät kyllä surkeiten hetkeen (meillä on ainakin yhdet surkeammat kisat takana), mutta jos nyt jotain positiivista, niin Hämeessä on ihan sikahienoja maisemia ja Musteen kanssa tehtiin niin paljon hyvää treeniä, että pitää laittaa monta huutomerkkiä!!!!!  Surin kanssa ekalle radalle piti lähteä aika nopsaan. Suri lähti ihanan innokkaasti, mutta eka moka oli sellainen, että se meni puomille putken sijaan, ja sitten sieltä alas ottaessani se alkoi esitellä sen hienoa 2on 2 off-kontaktia, ja tajusi sitten, ettei tainnut nyt ihan mennä oikein. :D Sen jälkeen en itse muistanut paljon odotella tai katsella koiraa, joten Suri jäi odotetusti taakse odottelemaan, että minne ollaan milloinkin menossa. Toinen rata ei ollut profiililtaan sen lupaavampi, mutta ajattelin, että mennäänpäs nyt treenaamaan sitä koiran odottamista ja ohjaamista. Se melkin onnistuikin, en ainakaan mennyt liian edelle, ja Suri kyllä irtosi aina kun sitä ohjasin - yleensä johonkin putkeen, ihan sama mihin päähän. :D Eli oikein positiivinen juttu Surille, itsestäni en kyllä herrajumala saa mitään irti. Eiköhän tämä kokeilu ollut tässä, palataan vuoden päästä asiaan.

Musteen kanssa heti autosta sen otettuani muistin, mitä treenattiin pentuna kaupungillaja koiratapahtumissa. Asia ei ole tullut tutuissa paikoissa enää esiin, joten en ole asiaa ajatellutkaan. Ensin sen pitää hetki kalibroida, jonka jälkeen sen kanssa voi jotain tehdäkin tai yrittää edes tarjota amia. Ja sitä pitää muistaa paijata. :) Namit upposi hallissa kuin häkä ja leikki kisapaikalla oli yhtä vahvaa kuin muulloin. Treenattiin myös häkissä oloa ja muuta, oikein oli hieno juttu. Se, mitä pitää treenata, on hihnnassa olo. Ja että siinä koiran katsominen tai vetäminen --> naks --> palkka. Pitää vastaehdollistaa se vetäminen sille tarkoittamaan namia. Muste kun keskittyy kyllä tekemään minun kanssa, mutta kun lähdetään kävelemään yhtään, niin se yrittää saman tien singota vieraiden koirien luo. Ja tässä kun hihna kiristyy, se vetää vielä enemmän. Näissä tilanteissa pentuna jouduin joskus sen kerimään lähelle ja nappaamaan syliin, joten nyt jos menen lähemmäs, se alkaa rimpuilla vielä enemmän tai yrittää väistää minua. Haa, tätä treenattiinkin jo paljon eteenpäin. Naksuttelin ja palkkailin ja se osti ajatuksen aika hyvin - vaikka aina seuraavan askeleen kohdalla se olisi ollut jo valmis aloittamaan vedon. Mutta jotenkin se on hyvä, miten konkreettisesti se on pentu ja sen kanssa on tehtävä pentujuttuja, estää sen, että vaatisin liikaa tai eteneisin liian nopeasti ajatuksissani ja saattaisin sen mahdottomaan paikkaan. Nyt oli niin hyvä muistutus, mitä pitää treenata ja se, että se oppi jo ja palkkautui ja teki kyllä jo aika kivasti. Ja se teki jo enemmän yhteistyötä kuin pentuna näissä tilanteissa. No, tästä voisi jaaritella vielä pidempään, mutta point is clear.

Uudenvuoden lupauksekseni voisin vaikka yrittää kirjoittaa vähän parempaa suomea. Nyt oli paljon asiaa mutta vähän jaksamista kirjoittaa, joten koittakaa kestää. :P       

Voi ykkönen!

Vähän puskista, tai sitten ei, tai sitten joo. Sen verran kyllä tuntuu, että joutuu aina tuurilla seilaamaan, kun ei ole koiran kanssa vielä luokasta kovin paljon kokemusta eikä kuitenkaan kokonaisuuttakaan tehtynä. Nyt näin, se hyvä.  Vaikka kotioloissa Suri onkin nyt juoksujen jälkeen rauhallisessa tilassa, hallilla se selkeästi innostui ja alkoi tarjoamaan toimintaa, joten oli ihan hyvä mieli lähteä kehään.

Paikallaolo lähti ihan hyvin. Toimi omalla käskyllä ja oli ollut tarkkaavainen mutta levollinen. Virheeksi nousi sitten se, että kun kävelin Suria kohti, se päättikin nousta istumaan. Vähän alkoi jännittää, näkyykö tämä sitten myös jäävissä.. Pisteitä kuitenkin 8.

Leikitin Suria hetken, ja lähdettiin ensimmäisinä yksilöliikkeisiin. Tunnarilla alkoi tämä setti. Aloitus hyvä, Suri odotti hyvin ja lähti innokkaasti kapuloille (oltiin lämmittelyssä tehty tuontia, koska siinä vähän jännitys momentteja). Irrotuksen jälkeen meinasi hypätä minua vasten, mutta palasi itse takaisin maihin ja siitä käskyllä perusasentoon. Tuonnissa myös ravasi, pisteitä 8. 

Tunnarista lähdettiinkin seuraavaksi ruutua kohden. Valmistelu ok, katseli muualle kyllä kun annoin käskyn. Laukkasi ruutuun ihan hyvin, pysähtyminen ok ja ennakoi vähän maahanmenoa. Paluu seuraamiseen oli iloinen, tämä oli hyvä liike. Pisteitä 9. 

Jääviä liikkeitä jännättiin seuraavaksi.. Seuraaminen ei ollut hirveän hyvässä kontaktissa, mutta paikka pysyi suhtkoht. Seisominen hyvä. Jatkoseuraaminenkin ok, käännöksen jälkeen ei itsekseen pysähtynyt (jee) ja vähän vartaloapua käyttäen istui, loppu ok. Pisteitä 8. 

Ohjatussa noudossa arvottiin vasen suunta, mikä on meille jännempi. Seuraaminen meni taas ok, kontakti aika hukassa, mutta ei pysähtynyt omia aikojaan. Odotti myös innokkaan oloisena merkillä, joten tiesi mitä on tekemässä. :) Pikatreenit näköjään auttoivat tässä puolessatoista viikossa. :D Hyvä lähtö ja nosto, ravilla kuitenkin takaisin. Oli aika suorassa edessä, pertsaankaan ei varastanut, mutta olin valinnut niin huonon sijainnin, ettei Suri päässyt kartioiden vuoksi perusasentoon. Hupsista.. 8,5. 

Seuraaminen oli kuraa. Alussa se malttoi vähän aikaa seurata, mutta ehkä aika vähän aikaa. Kontakti oli melko olematon, juoksussa jätätti, joskaan ei missään kohtaa kokonaan jäänyt vaan pysytteli melkein hollilla. Välillä jopa haisteli maata mennessään. Ei siis parasta Suria, mutta ei me seuraamisella olla kyllä koskaan lesoiltukaan. Loppupuolella oli annettava yksi lisäkäsky, josta se skarppasi kyllä. Pisteitä 7,5.

Olisko sitten kaukoja tehty. Nousi ekan seisomisen hyvin, ja sitten alkoi ennakoida. Ennakoi istumaan ja siitä maahankin ennen käskyjäni. En tiedä, pelastiko homman se, että aloin Surin sijaan katsomaan odotusajat liikkuria. Loput kolme liikettä teki siis vasta käskystä ja tekniikka pysyi suht hyvin kasassa. Pisteitä saatiin 6,5. 

Luoksetulossa Suri oli innokas. Tuli riittävällä vauhdilla ja hyvä stoppi. Loppuosakin oli iloisen innokas, ja siirtymät ok. Tästäkin 9. 

Metallihypyssä ei mitään ihmeempää mainittavaa, palautus toki ponnettomampi kuin haku, mutta tiivis tuonti eikä ennkoinut perusasentoa, joten tyytyväisiä oltiin. :) 9 pojoa.

Kokonaisvaikutus 8,5 ja tulokseksi VOI1 262 pisteellä, jippii!!! Vähän tottumaton, vähän parempi kesto pitäisi olla tietyissä kohdin. Yksittäiset liikkeet seuraamista ja jääviä lukuunottamatta ovat kuitenkin minusta hyvin hallussa, ja innostui se aina tehdessään, eli mielentilakin on ok. Enemmän munaa saisi olla, mutta ei sitä tuosta vaan loihdita, ja siihen vaikuttaa moni asia ajoittain. 

Nyt jäädään treenaamaan taas rauhallisin mielin seuraavaa luokkaa, eikä kokeet häämötä vielä tänä vuonna mielessä. Vaikka evl-koukeroita voidaan treenailla hiljalleen, niin nyt pk-tottis saa tulla prioriteetiksi. Ja toisaalta, siis siinä kun on tarkoitus treenata sitä vahvuutta, niin ehkäpä se treeni auttaa taas tähän tokonkin asenteeseen. Nyt kun ei tartte raapia mitään pienessä ajassa kasaan vaan aikaa on ensi kesään, niin ehkä tästä vielä hyvä tulee. :)   

 

Tokoa

Eilen mentiin arktisesti tokoilemaan maneesille. Ei mitään järkeä, mutta mentävä oli. Taimi oli taas ihana. Pakkanen pistää toki vipinää kinttuihin, mutta se on jopa kehittynyt kaukoissa. Ja ne jäävät, niin varmat. :) Hyvä fiilis taas.  Aion ilmoittaa sen Kotkaan, ihan sama tuleeko tulosta vai ei.

Suri oli ok. Seuraamista tovi, se ihan tyydyttävää. Ei mitään super, mutta ei kai mitään normaalia kummempaa. Tehtiin seinäänpäin menoja, juoksuun lähtöjä yms. Jäävien kaaviota taas itseäni käskyttäen, paitsi että silloin ei tapahdu mitään. Nyt jo tosi nopsaan tarjosi reagoimattomuutta, mutta sitten jos sanoin istu tai seiso, teki oikein. :) Ohjatun suuntia. Nyt on vähän paras ilo kadonnut, mutta vauhti on silti aika hyvä. Vasen on vaikeampi, menisi oikealle. Kaukot hyvät kuitenkin. No, juoksusta on tietty aika, eli ei voi mitään, jos apatiakin iskee. Ei se apaattinen ollut, mutta ei niin iloinen kuin voisi. Harmi. 

Muste oli hyvä ja huono. Se on ihan liekeissä ja juoksee salamana maneesiin. Leikkii hurjana. Teki todella vauhdikkaita vauhtinoutoja. Mutta annas olla, kun pitäisi jynssätä jotain sivulletuloa tai askelseuruuta (vaikka itse olenkin ihan että jee jee mahtavaa ja kivaa), niin vauhti tippuu eikä ole oikein messissä. Tai i-m vaihdoissa, vaikka kotona on sujunut. Laitoin kylläkin kylmän ilman ja maan piikkiin, ei voi oikeasti ihan hirveästi niillä pakkasilla (en edes kehtää myöntää paljon..) odottaa. Vauhdissa teki sikahienoa työtä, joten plus. 

Tänään päästiin kuin päästiinkin kommelluksien kautta aamutreeniin Vaun hallille. Se on kyllä luksusta, nyt kun työaikataulutkin pitäisi antaa myöten viikottaiselle lisätreenlle (jota aion alkaa käyttää pääasiassa Musteen agilityyn! ). Matkaa tulee, mutta muuten puitteet ovat kunnossa. Suri aloitti. Alkuun ruudun paikkaa. Ekasta mässähti niin sujuvasti yli kuin vaan voi, mutta korjauksella oikein. Sitten monta tosi hyvää, aina oikeaan kohtaan. Onneksi pääsin hallille ottamaan tätä, nyt on uskoa enemmän, että menisi oikein kokeessakin. Loppuosaa hieman myös. Seuraamista eilisin menoin, eli vaikeita juttuja, mutta palkkaa kanssa. Kivaa oli! Kaukoja, kuuntelee eikä yritä ennakoida. Erilaisilla palkkauksilla ja komboilla. Suoraa luoksaria, ettei ennakoisi. Jäävien kaaviota, ja nyt ei edes ekalla käskyllä yrittänyt jäädä, jippii! Ohjatussa suunnat meni nappiin, eikä seuraamisessa yrittänyt pysähtyä jo menomatkalla merkille (mitä voi hyvin tehdä). Tähän sama treeni kuin ällässä. Eilinen mielentila, eli tekee ihan ok, mutta se joku iloinen riemukiemura on kadonnut. Kuitenkin palkkautuu ja on tyytyväinen kehuista, joita pitää vaan muistaa kovasti antaa sille kuitenkin. Tuntuu vähän tyhmälle, kun tekee hyviä ja eteenpäinmeneviä treenejä taas juuri ennen koetta. :P Mutta onhan siihen ihan syynsäkin, elki mitä sitä itseään soimaamaan aina. 

Musteella oli taas vauhtia, mutta siis eilisen toisintoa jopa. Aloitettiin vauhtinoudolla, hitsi että sillä voi lesoilla nyt. :D Sitten ruutua niin, että pyysin Mustetta odottamaan ja vein itse lelun (ooooh, se toden totta osaa jo odottaa! Se osasi myös aksassa maanantaina ja lähti silti niin tykin suusta kuin porokoira voi, eli ehkä uskallan muuten aloittaa jo välillä näitä lähtöharkkoja, toki vauhtia ja räjähtävyyttä silti eniten treenaten). Mutta nämä siis kuolleeseen leluun, ja vaikka se odotti viennin, otin pannasta ja hetsasin ennen ruutuun lähetystä. Pannasta ottohan toimii Musteelle jo merkkinä alkaa vetää täysiä. Kuolleet lelut alkavat toimia. Sitten niitä pertsoja, eikä kyllä täälläkään halunnut istua. Olikohan sillä liian korkeat kierrokset, kun se olisi oikeasti halunnut vaan juosta ja leikkiä. Tehtiin silti, palkkasin ruhtinaallisesti mutta ei hinkattu tai tehty mitään numeroa. Toisella kiekkaa sitten vaan oikeastaan leikittiin ja tehtiin kartiota. Siinä koettiin etenemistä ja onnistumista, sillä se teki pidemmästä matkasta ja oikeasti fokusoi kohteen, eikä vaan ampunut sitten jonnekin tekemään käännöstä ilman kohteen kiertämistä! Jes! 

Mielentila, leikin edistyminen ja vahvistuminen sekä vauhti viittaisivat siihen, että meillä olisi sijaa agilityssä. Siispä tosiaan alan pikkuhiljaa pyrkiä pieneen viikottaiseen omatoimitreeniin ja keväällä sitten hakea myös Musteelle treenipaikkaa. Koko riittänee, tai tuntuu sille, että ei silläkään väliä. On vaikea ajatella, miten tulevaisuudessa on aikaa ja rahaa kisata ja monellako koiralla, ja tuleeko meistä muutamaan vuoteen edes sillä tavalla näiden seikkojen puitteissa kisakuntoisia. Eikä tarvitse tullakaan. Mutta säännöllinen treeni, mielentila, moottori ja niiden hakeminen ja vahvistaminen ovat nyt itselle tärkeitä asioita. Tykkään kisata ja käydä kokeissa, mutta juuri nyt annan itselleni anteeksi, vaikka se olisi pienemmässä prioriteetissä hetken, vaikka treenaaminen yritetään pitää niin hyvänä ja tihänä kuin mahdollista. :) Pyritään siihen, että kun sen aika on, koira on hyvä ja sellainen aina hamaan loppuun saakka. 

Sanoista tekoihin

Seon aina yksi osa tätä treenaamista. Pihasta lähtiessä mittari näytti -28, mutta meillä näyttää olevan muutama aste kylmempää kuin muualla - maneesilla oli vin -24. Sellaista hillumistahan se treeni oli, että hikipäissään sieltä sai pois lähteä. :P

Taimi aloitti, ja mieltäni kovin ilahduttaa, kun Taimi on niin iloinen, täynnä tomeraa touhuenergiaa ja niiiin tosissaan. Se työmoraali ja into on jotain, mitä haluan vielä joltain tulevalta koiraltani kokea ja tuntea. :) Tehtiin kartion kiertoa, matkalla oli pikkukjartioita molemmin puoli. Himppasen vaikean oloinen, mutta suoriltaan vaan. ;) Ja Taimi kyllä lähti ja meni oikein! Mietti vähän matkalla, mutta vauhtia oli ja se selviytyi hyvin. Toinenkin meni hyvin, sitten haksahti vääriin, vaan uudella käskyllä lähti hakemaan kauemmas ja löysi ison, jonka kiersi. Tehtiin myös jäävät (uuuhlala) ja kaukoja. Taimi rocks big time! Täytyy treenata Taimia, kun saa niin hyvän flöyn.

Suri oli seuraava, ja ajatus oli, että minun pitää ollailoinen ja rento, koska seuraaminen on niin kivaa. Ja se oli helppoa, koska mielikin on oikeana nyt. Olen viime päiviä käyttänyt kovin mietiskelyyn, koska harmittaa vähän että olen varmasti vuosien saatossa vaan vahvistanut Surin nöyristelyä. Suri on kiltti ja iloinen tyttö, joka haluaa vaan tehdä kiltisti ja iloisesti. Nyt siis aloitettiin Surin kanssa miettimällä, miten kivaa seuraamisliikettä aletaankaan treenata, ja sehän meni oikein hyvin. Palkkaa harvakseltaan, mutta homma pysyi hyvin kasassa. Ohjattua myös, vein itse kapulat, Suri odotti, sitten seuruu ja nouto. Ekalla se lähti väärään suuntaan, mutta ilon kautta korjattiin homma. Muut kaksi menikin oikein hyvin. Lopuksi jäävien ällää, josta itse sanoin "käsky" monta kertaa. Suri aika kiltisti joka kerta meinasikin pysähtyä seisomaan, mutta niin vaan edettiin ja jatkettiin niin, että se hiffasi olla tekemättä mitään. :) Itse seuraaminen siinä vaan parani! Oli tosi onnistunut setti, eikä tuntunut tälläinen treeni yhtään liian kylmältäkään, ei ollenkaan. Jospa nyt jokunen treeni vielä viikolla saataisiinkin alle. :)

Muste oli päivän vaisuin esitys, mutta sekään ei puristanut päätä. Maneesissa oli selkeästi ollut tänään hevosia, ja Muste reagoikin siihen heti. Haukahti ja juoksenteli vähän etsien "missä ne on". Ängry Birdsien äitikoira nyt vaan saattaa taas olla vähän erilainen, toinen vasta kasvaa ja on muutenkin uudessa tilanteessa. Aikaa ja tilaa voi antaa, ja pitää homman leikkinä. :) Tulikin hyvin leikkiin, siinä oli intensiivinen, mutta irrotusten jälkeen selvästi vähän aina mietitytti homman nimi. Pari hienoa kiertoa saatiin aikaiseksi, siinä on hyvää draivia kyllä. Seuraamista vähän kaarteilla, ehkä ei ollut liian hyvä, koska ei nyt tavoittele nameja tarpeeksi hyvin. Yritin tehdä lähitilanteesta jäävien asentoja, maahanmeno ei ola maneesissa nyt oikein onnistunut hyvällä tekniikalla, vaikka kotona / hallilla menikin hyvin. Tehtiin jonkin verran, mutta ei liikaa kun ei ottanut nyt tuulta alleen. Leikkiminen sen sijaan sujuu nyt taas tosi hyvin, siinä on aktiivisuutta ja vetoa.

Kotona Muste ei ole ollut nyt niin maaninen taas namien suhteen. Oppii, haluaa ja moitivoituu kyllä, mutta saisi tavoitella paljon paremmin. Jos heittelen kilpailullisesti nameja kaikille porokoirille, niin Muste ei yritä oikein edes ehtiä ottamaan niitä. Joko se väistää vanhempiaan, tai se miettii, että saahan näitä helpommallakin. Tästäkään en ole tehnyt ongelmaa, koska asiat etenee ja menee hyvin. Ja taas kyllä muistan, että sen kanssa kuitenkin näitäkin asioita treenaamalla ja näyttämällä, mitä sitlä halutaan, se oppii aika nopsaan - siis ruokakilpailua vaan ohjelmaan, vaikka ei heti toimikaan. :) Iltaruuan jälkeen koirilla oli riehakas mieli, ja tein vielä vähän yhden askeleen seuruuta seinän vieressä ja kapulanpitohommia vähän edeten. Muste oli tosi hyvä! Yhtä askelta teen käsi selän takana, pitää hyvin kontaktin ja on tiivis. Pito menee hyvin, vaikka välillä yrittää louskutella leukojaan (jonkun yhden tai kaksi pitokertaa, useimmat menee hyvin mutta odotan nyt noiden huonojen jäämistä kokonaan pois). Palkkauksessa tein niin, että Muste sai ensin ja sitten annettiin aina vieressä odottaville Surille ja Taimille kans. Kaverille kans. Se oli koirista tosi hauskaa. :D Kehut ja rallattelut oli Musteesta myös tosi kivoja, eli pitää vaan muistaa aina (vaikka itse treenaa jotain asiaa ehkä miljoonatta kertaa), että jokainen kerta pitää olla hauska, iloinen, innostava ja motivoiva myös itselle, jolloin se on sitä myös koiralle. Koirahan ei tiedä, että omistaja jo olis tehnyt tän monta kertaa, vaan sen pitää uskoa, että tää on aina yhtä jännittävää ja hauskaa. :D  

Treenejä muistamattomia

Nyt ei olla taas keretty kirjaamaan treenejä. Mutta aika samat menot ovat jatkuneet. Viime ma Suri kävi aksaamassa. Parhaillaan se ei ollut, mutta iloinen ja ok kuitenkin. Minä opettelen valssia, ja se on kyllä vaikea tehtävä. :P Suri palkataan ja palkkautuu onneksi tarpeeksi usien, niin ei haittaa, vaikka ohjaaja on töhö. Muste on pärtsäillyt samalla hallilla, tehnyt pientä asennetta ja touhua siellä laidalla. Häkissä se odottaa hienosti!  Surilla on ensi ma fyssari, saanähdä mitä se sanoo selästä. Tänään vähän reagoi kun paijasin, ne on myllyttänyt Musteen kanssa nyt pelloilla kyllä ihan huoella. Muste pääsee siis ensi ma aksaamaan. :)

Kotona on tehty kaikenlaista tokopuuhaa, mutta viime torstaina päräytettiin ohjatut treenit kunnolla käyntiin. Ensin Musteen toko-kurssi. Siellä näytettiin vähän kaukoja, ne hyvät, Seisomisesta hyppyä nyt maltillisemmaksi, demosi sen jo hyvin niin tiedän mitä haen. Maahanmeno on oikke bueno. Samoin jäävissä näytettiin hommaa tai stoppileikissä. Pitää olla itse selkeä ja tehdä maahanmeno yllärinä, ei niin että koira näkee jo 10 m päästä. Sitten aloitettiin kapulanpitotreenit. No, olen sitä siis kotona tehnyt reippaana, mutta jotenkin en ole ihan hirveästi vielä panostanut, koska jotenkin olen ollut hukassa, miten sitten tästä edetään kohti sitä oikeaan paikkaan tuontia ymsyms, vaikea selittää sitä dilemmakohtaa. Mutta sitten vaan tehtiin ja selkeyttä peliin, Muste kyllä alkoi jo pidellä paremmin jopa ilman kädelläpitoa. (Kotona ollan jo tehty päivittäin ja edetty huimasti!). Ja se jatko tähän tietysti on, että käteni voivat mennä sivuilla ilman mälväämistä, ja sitten houkuttelen liikkeelle kapula suussa jne. Siis tuota hain itselleni ajatukseksi, nyt on helppo edetä. Loppuun vauhtinouto hetsattuna, oli ihan loistava kyllä! Muste oli muutenkin todella reipas, lennokas ja iloinen koko ajan, kokonaisuuden mielentila treenisessiossa siis kesti jo paljon paremmin ja oli parempi kuin ennen joululomaa. :)

Heti perään alkoi Surin kisavalkka. Vähän kärsittiin siitä, että muutama viikko meni juoksujen ja yskän mainingeissa, sitten ne lähes 30 asteen pakkaset eivät houkutelleet maneesille (tekosyy, porokoiria ja kaikki!). Tehtiin siis kaikki liikkeet läpi.- Kokonaisuudessaan voi sanoa, että

- nippeli/taitoliikkeet ovat aika hyvin hallussa

- kestoliikkeet (seuraaminen, ohjattu ja jäävät ) ovat kärsineet, kun ei olla päästy treenaamaan isoon tilaan / ylipäänsä näitä eteenpäin.

Seuraamisessa ihan ok meno, ei mikään kympin liike, mutta juoksussa meinaa vähän jäädä / ei innostu. Minun pitää itse ajatella ja uskoa, että seuraaminen on tosi megajuttu, ja siirtää se koiralle. Jäävissä ennakoi --> tätä on treenattu vähän kotona keittiön mini-L:ssä, jossa se jo alkaa ennakoida --> ollaan sitä siis treenattu pois. Nyt tässä viikossa ei voi muuta kuin tehdä intoa ja iloa, treenata käskytyksellä käännökset ja että ei tulekaan jäävää vaan joku ylläri jne. Itsekin voi tehdä paljon treeniä tähän, vaikka ei olisi seuraa. Pakkaset paukkuvat kyllä vähän tylsissä lukemissa treenimahiksiin nähden, mutta yritetään kyllä tehdä jotain! Tiistain kerkeisin kyllä hallilla treenaamaan.. Kaukoissa se meinasi ekan seisomisen jälkeen ennakoida istumista, mutta käskin uudelleen seisomaan, jonka jälkeen ei enää ennakoinut - jee! Liikkeiden välit toimii ja on hyvät. Jatketaan tästä, ja yritän päivittää menojakin vähän paremmin. 

Vuoden aloittajaiset

Eilen polkaistiin maneesilla touhut taas käyntiin, kun sopivasti lauhtui alle kymmeneen pakkasasteeseen. Kaikki tarettiin hyvin, kun vaan pysyi liikkeessä. :) Taimi aloitti kartion kierrolla ilman hyppyjä / kapuloita, mutta matkalla molemmin puolin häiriö-pikkukartioita.Ei alkunäyttöä tms. ja Taimihan lähti kuin telkkä pöntöstä. :D Sillä oli hauskaa. Parit kierrot, ja sitten riittikin, kun oli niin hyvä. Pari eteenemenoa ja ruutua, parit kaukot, tunnari, jäävät. Taimi oli aivan ihana. Niin innokas, tarkka ja iloinen. 

Muussi Mäkinen oli seuraava. Muussin kanssa aloitettiin luoksarin stopilla, jossa Mirkku takapallopalkkaajana - nyt meni hyvin, muistin mitä tehdä. Sitten ruutua, jossa lähtevä lelu --> hurja into ja vauhti ja leikki, tuskin ruudusta mitään tajuaa. Mutta jossain kohtaa sitten voisi koklata kuollutta lelua taas, kun tällä on pohjustettu. Kartioita kierreltiin paristi ja luoksarin maahanmenoa tapailtiin. Kotona ihan lyhyestä matkasta osaa liukua suorastaan maahan, mutta täällä ei vielä nähty hyvää suoritusta. Muuten tehtiin parit pertsat, parit kaukot (ne oli hyvät!), sellaista höpöä, kontaktia, vähän seuraamista. Se ei tuntunut sille, että juuri eilen oltaisiin aloitettu viemään seuraamista eteenpäin. Mutta aikansa kullakin. 

Myös Suri rokkasi ja oli innoissaan. Suoraan tyjään ruutuun meni hienosti monesti, palloa perään. Meinaa kyllä istua pienenkin seisomisen jälkeen, sitä vähän harkattiin pois, huoh. Muuten ei valittamista. Ohjatussa ensin kapuloiden laitto ja suora vapautus kapulalle. Sitten pienen seuraamisen kautta  - hyvää jälkeä! Tunnarissa ekalla epävarmaili, joten ei palkkaa, mutta into ja varmuus kasvoivat ja pari hyvääkin saatiin. Kaukoissa työskentely oli hyvää, siinä malttoi odottaa käskyä. Se on nyt se juttu, eli ettei arvo itse jo asentoa, vaihdot aika jees. Hyvältä tuntui ja Suri oli tosi hyvä!

Muuten ollaan kyllä touhultu lomalla sitä sun tätä. Suurin askel lienee Musteen kapulan pidon treenaus. Pienellä kuonosta pidolla ollaan jo edetty, eli hiffaisi sen, että ei mälvätä yhtään. Aloittaminenhan oli taas vaikeinta, eli uskaltaa itse.. Muste ei hommasta nokkiinsa ottanut! Nelisen kertaa on nyt tehty. Vapaassa tavaroiden tuonnissa (jota Muste minulle tekee, jos syön jotain) olen myös ottanut kapulan, siinä pitelee hyvin. Tämä tässä nyt hautuu eteenpäin, jospa seuraavaksi se seuraaminen..