Palailua arkeen

Pikkuhiljaa tässä aletaan palailla arkeen. Pennut ovat maailmalla, Suri on aloitellut vähän treenailemaan ja Musteen kanssa oinkin koko ajan jotain touhuttu. Viime viikonloppuna oli Lappalaiskoirien Korrien koulutus, tänään Nina Mannerin koulutus Hotin kentällä. Muste aloitti perjantaina juoksun, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että mielestäni se oli molemmissa vähän "hienopylly". Ei täysillä leiki, eikä mitenkään ryöstä nameja, mutta ottaa ne kohteliaasti. Omana huomiona mietin, että oli vaihe eli ei, niin se pitää nyt saada taas kuntoon. Palkkaus siis. Vaikka sillä onkin kivaa, sen täytyy kyllä varmasti palkkautua myös jollain. 

Muuten kirjoittelin vihkoon treenin aiheita. Ennemmin hain kehääntuloon ja siirtymiin/liikkeiden väleihin vinkkeä tai vahvistusta molemmissa koulutuksissa. Vaikka niitä on vähän treenattu, niin vain ehkä koska pitää, ei niinkään ajatuksella. Mutta palkkauksen paikkaa niissä vähän vaihdeltu ja hyvältä näyttää. Tänään koulutuksessa tuli myös se, että teen aika hallitsevasti (osin tarkoituksellinen vaatiminenkin), mutta Muste kyllä kykenee itsekin tarjoamaan aktiivista mukana olemnista, joten siirrytään kyllä ehdottomasti nyt sitä vahvistamaan. 

Jäävistä tänään hyvä vinkki: kun se on vielä avuissa kiinni, tee hitaammalla kävelytempolla peruutus - teki ilma apuja. Vaikeusasteena toimii myös käsien sijoittaminen taakse / ylös / heiluttelu7 --> silti kuunneltava. Kaukojen nousemattomuuteen odotuksen odotusarvo: käänny 1/2, 1 tai 2 askeleen jälkeen yllätäin ja heti nousu --> ei aina tylsää odotusta. Tätä tehtiin luoksetulossa myös torstain Oilissa, joten asiaa. Muutenkin tuo odotusasia tuli itselle mieleen. Muste osaa olla niin rauhallinen ja tasainen, että sitä ei saisi antaa laskea täysin sinne totaalirauhaan --> pitäisi olla parempi odotusarvo hommille. Otettava ehkä kuuri tekeminen-käy-tekeminen-käy, huippuleikki. Tms. Siis, että voin tehdä ja laittaa sen odottamaan ohjeita ja silti se vielä nousisi kunnon tekemiseen. Tätä ei kyllä ollakaan tehty oikein nyt.

Molemmissa tehtiin ruutua. Sillä on ruudusta aika hyvä käry! Jes., Mutta tekee tylsänä, vaikka laukkaa. Ollaan tehty kisaamista lelulla jne. Ollaan tehty lähtevää lelua. Niitä pitäisi taas ottaa. Melkein niin, että sitä paikkaa alustalla läheltä (vauhdin ei tarvitse olla niin mieletön) ja kauempaa sitten vauhtiin huomio kiinnittäen. Myös tässä tyhjästä ruudusta lelupallon heitto palkkana toimisi varmasti hyvin. Koska ruudusta on hyvä käry, voisin nyt kiinnittä huomion vain siihen, että tehdään kunnon asenteella ja vauhdilla. 

Seuraamisessa erit. vasemmalle käännöksiä tehtiin molemmissa. Riitalta hyvä vinkki, mitä teinkin Taimin kanssa aikoinaan paljon, eli vasemmalle kääntyessä vielä yksi asken taakse --> koiran seurattava takapäätä käyttäen. Tai ympyrä käännöksen sijaan, jotta takapää lähtee töihin. Tänään loistava vinkki omaan kävelyyn: vasemmalle käännytteässä ensin koiranpuoleinen jalka kääntyy, mutta vain osin vasemmalle, sitten oikealla jalalla myös vain pieni aksel, ja sitten vasta eteenpäin --> Muste kerkesi mukaan ja käännös tuli oikein! Tätä olen hakenut: mikä on se minun askellus.

Kuuntelutreenistä: pertsassa kestää tosi hyvin häiriöt, mutta pitää kuunnella, tuleeko maahan vai vaikka sivu --> eli seuraaminen, ettei aina tee vaan maahan menoa. 

Mutta se näistä nyt vaan tällä erää. Koitetaan olla taas paremmin ajan tasalla jatkossa. :) Koska eilinen koe peruuntui juoksun takia, yritetään löytää joku korvaava koe ennen tai jälkeen rotumestisten.     

Hieno ulkoaksan korkkaus

Meidän agiseuralla on myös ulkokenttä, jolla treenattiinkin eilisissä treeneissä. Menin ajoissa Musteen kanssa tutustuaman huudiin ja kentään. Tokoilin Taimin kanssa. Eteenmeno ei ihan ollut parhaimmillansa, mutta meidän eteenmenolinjasta vähän vinoon oli kyllä sellainen eyecatcher, että olihan se vähän ehkä nyt ajatellen epistä Taimille.. Taimi olisi halunnut kyllä tehdä, mutta meinasi vinottaa siis. Mutta tehtiin ensin ihan läheltä ja lopulta ilman valmista etupalkkaakin. :) Mutta nyt kuuri valmiita helppoja palkkoja, ettei vaan ala empiä eteenlähtöä.. Muuten taas sikamakee fiilis ja juttu, Taimi on vaan niin siisti!

Musteelle kiva harkka! Saatiin vahvistusta viime kevään aikaisiin teemoihin. Takaakiertoa (pitä kotona harkata sellainen yks tiukka käännös), päällejuoksu ja rytmitystä. Mielestäni osasin jo joissain kohdin ajatella rytmiä ja juttuja uudellatavalla, mutta jotenkin sitä niin arkoo aina, vaikka Muste on aika hyvin kjyllä vakiona tekemässä. Ja sillä oli hurjan kivaa, se meni hurjan kovaa ja se vaan jaksoi innostua lelusta. <3

Ja viime sunnuntain näyttelyissä Taimi-mummosta tulikin muuten Suomen muotovalio! :D 

Diipadaapa

Mä opin, mä opin. Pikkihiljaa, mutta kuitenkin. Edelleen koira on vale-emo, mutta jatketaan hommaa. Se kuitenkin leikkii kaikissa paikoissa aika hyvin! Kotona jopa erehtyy välillä tokoilemankin, mutta ainakin leikkii. Lenkeillä leikitään ja sen varjolla myös tokoillaan, hyvät on taidot. ;) Eilen Jenkkiksen pihassa leikittiin ja ahneuksissani otin vähän pertsaa namilla, mutta sehän levis ihan käsiin koko homma. ARgh! Mutta tänään maneesilla taas vähän leikkiä. 

Taimista taas pari siirappisanaa, koska se on <3. Olen nyt haastanut sitä vähän vaikeampiin eteenmeno-treeneihihn, ja tänään joku läpimurto ehkä tehtiinkin. :) Seuraavaksi taas helppo ja kiva treeni. Vanha taipuu ja nauttii. Olisi vallan hölmöä olla viemättä sitä kokeisiin. ;)

Tsek in

Treenattu ollaan, edelleen. :D Oikeastaan tosi ahkerasti tai siis päivittäin ainakin, mutta aika eri tavalla. Ollaan käyty vieraissa paikoissa, kimpassa ja yksin. Muste lähinnä leikkii. Meillä ei mene huonosti, mutta se joku yhteinen hyvä terä uupuu. Olkoon sitten valeraskauden, tuon narttukoirien ainaisen hyvän syyn, vuoksi tai jostain muusta, on lääkkeenä nyt vaan leikkiä ja saada tuntuma yhteisestä päämäärästä takaisin. Tämä on siis ihan paineetonta hommaa, koska kokeisiin ei ole tarvis vielä mennä, kun se kevään pitkä, hyvä flow ei riittänyt enää ihan vielä loppuun saakka. Jos nyt hukkaan sen hyvän ja napakan otteen, voi takaisin tekeminen olla taas liian pitkä ja tuskastuttava tie.

Tänään kokeilin vähän kokonaisuutta kotona, palkkaillen. Oli kyllä tosi hyvällä mallilla homma kuitenkin. Kaukot ei vielä toimineet, otin ehkä liikaa matkaa treeneihin nähden? Muuten täytyy sanoa, että paljon, paljon hyvää. Pertsoja se jotenkin vähän liioittelee, joskus on selän takana kokonaan. :P Mutta pertsankorjaussarjassa parani tosi nopsaan, kun sai idiksen: tämä hyvä - tämä ei hyvä. Perusteita pitää siis näemmä myös vahvistaa. Ja nyt mietittyvä, kokonaisuuksia paristi viikossa (voi vaikka vaihdellakin liikkeitä osin), koska tuntui hyödylliselle. 

Taimilla kuului rokotusten yhteydessä sydänkuuntelussa minimaalinen sivuääni. Onneksi se ei ole oireillut mitään perus sydänoireita, ja toivottavasti ei oireilekaan / olisi vain joku ohimenevä juttu. Se on jotenkin ihan voimissaan - ja ei säällä väliä, Taimi tekee treeneissä täysii, vauhtiliikkeissä kiva vauhti, lenkeillä menoa riittää. :) 

Treenattu on, edelleen

Manuaalista päiväkirjaa olen about pitänyt, mutta kuten arvelin, tänne ei ole liiemmin tullut kerettyä nyt viime aikoina kirjoitella. Ollaan menty hyvin eteenpäin, mutta juuri nyt Muste on oikeasti aika valeraskaana (varmaan Surin ihan oikeat pennut voivat vähän lietsoa) ja Muste onkin vakuuttunut, että a) olen myrkyttänyt namit b) lelut ovat sen pentuja. Koitetaan käydä vähän leikkimässä eri paikoissa ja katsellaan, miten nopsaan päästään normimoodiin. Lenkillä Muste kyllä tekee kivasti luoksetuloja ja muita normi-ilmeellä. Taimi puolestaan on tehnyt aivan ihanasti töitä, ja alkaa olla kartionkierrossa mielestäni jo hyvin varma koko liikettäkin ajatellen, samoin ruudun eteenmeno vahvistuu hyvin. Jatkamma harjoituksia ja yritämme välillä tännekin sanan nyt kirjoitella, jos pennuilta keretään. 

Kaupunkitokoa

Pyörähdettiin viikonloppu kaupungissa, ja tokihan sitä sitten hyödynnettiin lähikenttä. Perjantaina meinasi ensin runsauden pula iskeä, kun olisi halunnut tehdä melkein kaikkea, koska saatiin vielä kuvaaja matkaan, vaikka parasta Musteen kanssa olisi tavallaan ollut vaikka vain leikkiä. Tehtiin kuitenkin leikin lisäksi kartiota, seuraamista, jääviä, noutoakin. Kartion aloitus on huono. Olen ennenkin sitä manannut, mutta ei fokusoi ollenkaan tai käskyllä lähtee juoksemaan ja pyörähtää omiaan jossain huvikseen, eikä yritäkään nähdä koko kartiota. Tässä kohtaa ei laitettu siihen hirveästi eforttia, mutta seuravassa treenissä saatiin hyviä idiksiä, niistä myöhemmin. Seuraaminen on kyllä niin super, että melkein voisin itkut tirauttaa. Ilme, asenne, häntä, kaikki. Ei muuten jätättele tai kysele. Ollaan tehty pitkähköjäkin pätkiä, välillä suullisesti kerran että hyvin menee, välillä välipalkkaa. Käännökset, etenkin täykkäri, tosi napakat! Huh. 

Jääviä erottelee todella hyvin. Paitsi videoituun treeniin tekee koko ajan virheitä. Mutta muuten tuntuma niissä hyvä. Noutoa ei olla tehty vauhtina niin hirveästi viime aikoina, niin meinaa tiputtaa liian aikaisin. Kävin vielä samana iltana leikittämässä pelkästään kentällä, ja tehtiin palloilla kahden lelun leikkiä, jossa sitten treenattiin pitämistä, kunnes sanon "jes". Tai siis muistuteltiin tätä. 

Taimi hienosteli kentällä, koska sillä on aina vaan niin kivaa, ja Suri käsi leikkimässä ja tekemässä muka hommia. No oikeasti se seurasi kyllä hienolla asenteellä, oli pystyssä korvat ja hyvä tuntuma jalkaani. 

Tosiaan illalla käytiin vielä leikkitreenissä ja seuraavana päivänä pieni treenisetti vielä. Leikitin Mustetta taas vähän enemmän, ja leikki taistelua tosi hyvin. Oikein ärhäkkä. Jee. Sitten kartiota. Taas käytin vähän ajatuskapasiteettiä, ja mistäs olenkaan Mustetta viime aikoina (myös) kehunut: nopeasta oppimisesta. Nyt siis en olettanut, että lähtisi sikahienona rakettina kiertämään suorilta. Siispä annoin käskyn, jolla se toimi kuten aina. Patistin sitä kiertämään niin kauan, että se VIHDOIN katsoi ja hiffasi, mitä siellä kentällä oikein olisikaan.. Seuraavaan se lähtikin hyvin, tosin sellainen "vitutushaukku" tuli mukana. :D Mutta sitten vielä hieno ja hiljainen. Nyt siis tätä parissa treenissä, eli sen on vaan itse ratkaistava homma, jolloin se oppisi sen, että vaikka ei olisi bongannut etukäteen, tietää se käskyn myötä lähteä juoksemaan ja etsimään viimeistään sitten, mitä se kiertää. Jepajee, hyvä tunne! Täytyy sanoa, että Musteelle tämä taktiikka sopii. Surihan olisi ehkä jo haihtunut häpeästä ilmaan, jos sitä olisi patistettu samalla tavalla, mutta Muste yritti ja yritti ja yritti tajuta, minne sen pitäisi mennä, ja ennemmin alkoi haastaa minua asiassa. Siis ei Surikaan tällä hetkellä ole sentään enää siinä moodissa, mutta nuorena ja vastaavassa hormonivaiheessa kyllä. Aika hauska, miten erilaisia ne tässä onkaan. 

Lisäksi taas tehtiin seuraamista ja jääviä. Noudossa oli hieno, kun oltiin edellisenä päivänä muistuteltu, imlloin saa tiputtaa, niin nyt oikein näki, miten teki töitä, ettei vaan laskisi liian aikaisin pois. :) Taas se nopsa oppiminen. ;)

Päivitetään vielä viime keskiviikon treenit! Koska ne oli tärkeät. Med Sanna ja Rosma. Musteelle ekassa setissä jo vähän kokeenomaisempaa, eli liikkeet kokonaisina, sitten palkka kehujen jälkeen. Aluksi pieni seuruukaavio. Oli siisti! Vähän nurisi turhauksissaan, mutta ei paha. Ennemmin taas kiva, että se alkaa vaatia, koska se kertoo halusta. Kunhan ei pahemmaksi laske sitä ääntelyä. SItten kapulan pito ja lopuski luoksetulo. Siinä ennakoi käskyllä, mutta eipä muuta kuin käskytykset treeniin, niitähän ei olla tehtykään. Toisessa setissä hätäseen ruutua ja kaukoja, ei siis kokeenomaisesti. Sitten vauva sanoi, että nyt riittää. :D Mentiin vielä metsään, ja Sanna teki Musteelle jäljen, jossa 5 keppiä. Tosi hyvin toi kepit, kun hetken odottelin! Seuraavaksi vaan pidempi jälki vaan ja keppejä sinne, samoin vähän namitusta jäljelle myös.    

Agia

Viikonloppuna oli agilityaiheista touhua ihanasti. Lauantaina treenattiin taas porukalla Lotan opissa. Mahtava porukka ja mahtava koutsi. Ja taas Muste vaan pokkana veteli vaikka mitä. :D Meni siis päällejuoksut, kun itse käänsin kroppaa selkeästi, meni takaakierrot, takanaleikkaus ekalla yrittämällä upeasti. :) Kestävyys rajoittaa, mutta sitä kasvatellaan. Se palkkautuu hyvin ja oppii erittäin hyvin. Kun sille on näytetty, minne pitäisi mennä ja mistä palkka tulee, sehän tekee. On se ihan kamalan viisas. Ja on se ihan kamalan Taimimainen. Joo, sen kuuppaa ei kyllä saa nurin, hyvässä tai pahassa. Mutta se tykkää asioista, se palkkautuu, joten sen saa tekemään. Ja sillä on sellaista sinniä ja kestävyyttä pitkäjänteiseen työhön. Jopa siinä määrin, että en ole niitä pk-lajeja tai jälkeä täysin sulkenut ajatuksista, joskin nyt ei siihen panosteta. Hiljalleen joku treeni siellä täällä, jos hyvin sattuu aikatauluun.  Joskus sit.

Sunnuntaina käytiin putkiralliluokassa epiksissä. Taimi pääsi myös, ja sillä oli aika tosi kivaa. Muste meni hyvin myös. Ottaen huomioon, ettei olla 16 estettä ennen menty putkeen. Yksi "vaikea" kulma (sille) oli, jossa hyppäsi putken päälle ja seuraavalla kerralla meni ulkokaarteessa putken ulkopuolella sitten. :D Mutta muuten oikein jees. Syksyllä voisi käydä näissä hakemassa oikeaa tuntumaa ja fiilistä, vaikka oikea kisaaminen on vielä ihan kysymysmerkki. Toisaalta jotenkin kun se oma virallinen-kisahimo ei ole oikein syttynyt, olisi oikein kiva vaihtis käydä vain mölleissä ja voisi tehdä muutenkin sitten matalammilla hypyillä jos haluaa. En kaipaa jotenkin kisaamista, mutta haluaisin vaan, että saisi rakennettua koiran, jonka kanssa voisi mennä kisamittaista rataa hyvällä flowlla. Enkä ole ytään sillä mentaliteetilla, että tehdäänpä tästä sikanopea koira - teemme asioita ihan sen tahtiin ja kiinnittäen huomiota vain palkan vetävyyteen ja palkkautuvuuteen, siihen että se vähä mitä tehdää, tehdään nopeasti koiran halun vuoksi. Minkälaiseksi se sillä syntyy, niin sellainen se saa olla. 

Eilen kotona treenattiin sekä jotain agihommia että tokoa. Agissa hienoa irtoamista hyppykolmiolla. Tokossa hienoja seuraamispätkiä itse tarjoten, omat kädet normaalina tai selän takana. Jäävät se erottelee muuten aika kivasti! Ja nyt on siis otettu myös niissä kestoa. Kaukojen i-m on nyt napakka, m-i ei tarpeeksi. Sitä siis voisi nyt treenata, kjoska se mitä treenaa, vahvistuu jne. Loppuun luoksetulokin. Tuntuu kyllä nyt taas niin hyvälle. 

Niin, tässä viikonloppuna kokeilin ihan sellaista 10 m jälkeä, jossa oli 5 keppiä. Ajatuksena siis, tarjoaisiko se niiden tuomista minulle, ku nsitä on sisällä tehty. Ja tarjoshan se, perkele. 

On treenattu!

Kyllä me ollaa treenailtu. Viime loppuviiko ja viikonloppu meni kylläkin tyttösen nimijuhlien järjestelyissä ja juhlissa, mutta siinä sivussa treenailtiin ja samoin tällä viikolla. Yritän taas kerran siirtyä manuaalisempaan treenipäiväkirjaan, koska sitä voin päivittää milloin vaan, missä vaan. Samalla huomasin, että olen viime kesänä pitänyt hyvää kirjaa Musteen tekemisistä ja suunnitelmista vihkoon. :) Ja muistankin, että se auttoi pitämään pään kasassa siinä " me voitais tehdä miljoonaa asiaa mutta miten maltan keskittyä perusteisiin" -pulmaa. Yleensä manuaalinen päiväkirja on ollut vaikempai kuin treeniblogi, mutta koska päivitän tätä aina yläkerran koneella, enkä tänne joka päivä edes kerkeä, niin tosiaan tuo vihko kyllä auttaa. ;)

Musten juoksusta on nyt reilu kuukausi, siis sen päättymisestä. Ruoka on todella tärkeää, leluilla leikkii joten kuten. Ei stressiä. Keskittyy ja tekee ruualle ihan sika hienosti töitä. Ollaan edetty esim. avuista jo jonkin verran pois ja tehty erilaisia toistojuttuja, mitkä onnistuu namilla. Siinä on todella paljon nyt Taimimaisia piirteitä. :) Se tekee toistoja, yrittää, eikä se ota itseensä. Itse maltan antaa tilaa. Se on aikuistunut nyt paljon. Välillä ihan värisyttää, että mitä siitä vielä tuleekaan. En nyt sen tarkemmin treenejä ala tähän muistella, paitsi keskiviikkona oltiin Sannan kanssa Jokimaalla ja eilen issekseen Padiksella märällä nurmella, mutta kaikki hyvin. Siellä piti muistaa ottaa kalibrointikierros, mutta sen jälkeen todella hyvää työskentelyä. 

Taimi on ollut todella liekeissä. Se on aika sopivassa fitissä ja jotenkin aivan elämänvoimainen. On kiva tehdä senkin kanssa. Surin sielu on muuttunut pentukuorman myötä herkäksi, joten Suri käy syömässä nakkeja, koska haluaa kuitenkin mukaan.

Arvi lähti Taran luokse sateenkaarisillalle. :( Arvin hengitystieongelmat olivat jo hyvin kuuluvat, ja kuumuus eiauttanut asiaa. Vaikka se muuten hyvässä kunnossa olikin, no ehkä juuri sen vuoksi oli nyt parempi päästää se pois, ennen kuin olisi tullut joku romahdus (kuten Tinkalla, saattoi hyvin olla samanperäistä ongelmaa) tai olisi mennyt kovin kärsiväksi. Surullista, haikeaa.. mutta elämää.   MInä muistelen erityisesti Arvia Joensuun ajoilta, kun meillä oli todella zkoirantäyteinen elämä ja ajankäyttö. Voi niitä aikoja, oli ne melkoisia.. 

Kaikkea

Keskiviikon Jenkkapirttitreenit olivat tosi hyvät! Taimille perusjuttuja. Surille myös, ei mitään kovin iheellistä. Seuraaminen on aivan makeeta nyt! Aijuu, vähän ohjatun suuntia otettiin, niissä ei ollut juuri pontta, mutta lähdin aina heti lähetyksen jälkeen karkuun, ja se toi Surille kiirusta. Oli tosi kuuma päiväkin, joten saattoi vaikuttaa vauhtiin. Muuten noin niin kuin mielentila on aivan mahtis. Jopa siis täällä, mahdottomuuksien kentällä. ;) 

Musteen kanssa käveltiin eka kentän halki ja sitten kohta otin sen tekemään. Oli tosi hyvä mielentila silläkin, vaikka en odotellut liikoja. Sepä oli kyllä tosi mukana. Tehtiin jääviä ja stoppileikkiä. Ne oli hyvät hommat, eikä hyytynyt, vaikka juoksutinkin ehkä liian monta kertaa kuuman ilman humioiden.. Mahtava fiilis. 

Kotona on tehty vähän agijuttuja. Aloitettiin takaakierron opettaminen. Keppejä on tehty tosi vaihtelevasti. Joku tosi vetämätön treeni oli, jossa se vaan kyttäili palkkaa, mutta sitten on ollut tosi hyviäkin. Pihalla se on ollut hurjan leikkisä ja tarjoaa nyt aika kivalla tahdilla asioita. 2on2off o myös ollut ohjelmassa. Täytyy vaan miettiä milloin on hyvä tehdä ja tehdä sitten hyvällä ajatuksella. Ja suosia tarjoamista vaan paljon, mikä sopiikin näihin tämän hetken ohjelmiin hyvin. 

Tänään kävin Jokimaan parkkiksella, koska siellä oli näyttely. Käytiin tekemässä siis pientä häiriötreeniä. Katselin kalenteriin koiratapahtumia, jotta tätä asiaa saataisiin tehtyä nyt myös pohjille. Suri oli taas ihana. Sen kanssa tarjoamisia, seuraamista, jääviä, luoksari ja vielä seuraamista, koska se vaan tuntui niin makeelta. 

Muste tuli autosta hyvin, kyseli tekemistä, mutta selvästi aavistuksen häiritsi ympäristö. Eli hyvä treeni, ja tätä on nyt hyvä tehdä. Tarjoamisen kautta pertsoja, vähän jääviä. Toisessa setissä vähän maahanmenoja ja istumaannousuja edestä ja sivulla, mitä on kovasti tehty kotona iltaisin. Itselleni vaan malttia antaa tarjota, rajoja, ettei voi alkaa katsella muuta, paijausta ja rentoa mieltä kuitenkin. Niitä tarvitaan ja tätä ohjelmassa nyt kerran viikossa / parissa. Edelleen muistutan itselleni, että rakennan rauhassa ensin hyvää, ennen kuin teen mitään vaativampaa. Toinen on vieläkin kovin nuori. :)   

Bitches..

Maanantaina kyöräsin itseni agihallille Musteen kanssa. Muste on kyllä vähän nahkealehtinen välimerenkasvi nyt juoksunsa jälkeen (tällä viikolla yksi esineruutu meni tosi hienosti ja reippaasti - toinen oli niiiiin vastenmielisen tylsän oloinen, että ei todellistakaan), joten hirveesti en odottanut mitään. Tehtiin vähän keppejä, ja kyllä se niitä tarjosi ja hakiu palloa palkaksi, muuten ei juuri intoillut tai innostunut hirveesti. Sitä ruorastaan vitutti, kun talutin sitä pannasta aloitukseen, mistä se yleensä innostuu.Tein kentän ulkopuolella namilla vähän toko-juttuja, ja jäävät kyllä inspasi kovasti. Ruoka on pop, lelu nahkea. Ihan ymmärrettävää. Mutta myös tylsäääää. Onneksi kuitenkin olen vuosissa oppinut jotain, joten nyt vaan makustelaan, mikä homma inspaisi ja millä palkalla, ja tehdään vain itä nyt meanwhile Muste paleutuu. Olihan meillä pitkä hieno putki takana, nyt ei auta mennä pilaamaan väkisin yrittämisellä. 

Kotona huomasinkin, että iltaruoka-aikaan namilla pääsee pitkälle. Niinpä eilen tehtiin kaukoja ja jääviä, sekä partsasta maahan menoja ja sivulle nousuja. Iltaruokaa vastaan Muste palauttaa kapulaa sivulle. Mälvääminen on vähentynyt. Musteelle pitää sanoa aika reippaasti, jos se ei tee kunnolla, niin se skarppaa kovasti. Kyllä näillä eväillä saadaan varmaan harkattua tietyt asiat kuntoon. Ja treenataan vähän vain ja vaikka vaan kotona, jos niikseen on, onhan meillä täällä ihan hommaa kuitenkin.. ja silti tänään on treenit sovittuna jo muualle, Suri lähtee päätähdeksi ja Muste siinä sivussa vaikka syömään pari namia. ;)

Ulkokentällä

Eilen tein pikkutreenit itsekseni koirien kanss, mutta mentiin Vääksyyn kentälle. Voisin ehkä hyödyntääkin sitä nyt, on jotenkin helpompi keskittyä asioihin, jos on oikealla kentällä. :D No joo, pihallakin tehtii naamupäivällä Musteen kanssa leikkimistä ja 2on2offia. Se etenee ja nopeutuu hiljalleen. :) Pyritäöän aina pariin toistoon, ehkä joku 5. Pitää jäädä hyvä maku suuhun. 

Taimi aloitti kentällä ekana kartiolla, tai siisi han ensin rallattelemalla lelu suussaan ympäriinsä. Sitten hienon hienoja kertioita, olen liekeissä. Ja Taimi kans. Vähän seurailtiin ja peruuteltiin käännöksineen ja muutama kaukokin taidettiin tehdä. Taimi paras!

Miten hyvä mieli voikaan tulla, kun Suri juosta rallattelee autosta kentälle hakemaan lelua pyynnöstäni, ja ilakoi ja riehuu ihan hulluna. Koska tämäkin kenttä on kuulunut niihin "eivoieipystyliianpainostavaa"-sarjaan, ja välillä on ollut todella tuskaista itselle vakuutella, että kyllä se siitä.. Aluksi sai tarjoilla pertsaa, ja tarjoili hyvällä tekniikalla. Samoin tehtiin vasuritäykkäreitä, ja pikkuhiljaa se alkaa kuin alkaakin pelata!! (Siis outoa, jos treenaat jotain asiaksesi, se paranee). Parit kartiot laukalla, mutta ei mitään superraivokasta. Nyt onkin tärkeintä vaan tehdä eri paikoissa, kun ollaan aika alkutekijöissä. Tehtiin jääviä peruutuksesta ja seuruusta, eikä yhtään hutia. Suri on niin varma! Ihan huikea esitys.

Suorastaan harmittaa, että Suri nyt todennäköisesti jää kesäkaudeksi mammailemaan. Tai toivon niin. Olisi meitä PK-mestikset todella houkuttaneet, ja vaikka Tokon SM myös voittajaluokassa. Mutta toisaalta, jos nyt ollaan kesä poissa, niin sen jälkeen saadaan keskittyä pitkän aikaa vain harrastuksiin. :) Syksyllä / talvella otettaisiin se EVL haltuun ja kevättä kohden pk-jutut, jos vuoden päästä kesällä vaikka onnistuisi sekä avoin- että voittajaluokka. Tavoitteita ainakin on, ja realistisia mielestäni. :) Agia jatketaan viikkoharrastuklsena, mutta kyllä siinä nyt Musteen kanssa aloitetaan katsella, josko siitä rakentuisi järkevä kisakoira. Koko minua vähän jännittää, vaikka se nyt uudemman juoksunsa myötä on taas kasvanut ja komistunutkoko koira! :o Mutta maltilla tehdään, ja katsellaan sitten mitä siitä tulee.

Musteen kanssa mentiin kentälle leikkien. Sitten tehtiin kartiota. Se voisi olla parempi. Se fokusoi kyllä todella huonosti, vaikka kävin näyttämättä. Lähetyksessä vaan lähtee johonkin ja kääntyy, eikä ole edes katsenut koko kartiota. Tätä pitää nyt alkaa työstää. Lisäksi kohti tullessa himmaa vähän, ehkä pitäisi alkaa ottaa taas silloin kun se on innokkaimmillaan ja sivulle saakka, ja siitä kunnon riekkupalkka tai joku vauhtipalkka. Itse meno kun se menee, on kyllä oikein kiitettävä. Taidettiin tehdä yksi vauhtinoutokin, joka oli vauhti. Peruuttelusta ja eteenpäin menosta jääviä perusmenoin, vähän seuraamista ja sille vastuuta oikean paikan hakemisesta. Ne menikin ihan hyvin. Vähän väsynyt Muste oli, ne oli koko päivän tarhass apitämässä vahtia, että siihen nähden oiken säpäkästi tekikin. Ensi kerralla kuitekin: muista kalibrointi - voisi tehdä jääviä vähemmillä avuilla - aktiivisuutta koiran vastuulle enemmän - vaikka ihan vetoleikkiä, jossa vastuu Muusille.   

 

Tyttö tuli

Ja pikkuhiljaa jotain pientä on taas kotona tihrustettu. Musteen kanssa vähän kaukoja, kapulan palautusta sivulle ja askelseuruita. Esineruutuja ollaan tehty parilla lenkillä, tänään otettiin Musteenkin kanssa vähän jo edistymistä, jottei ala tylsistyä. Aika kivasti se ikään kuin etsii jo, palautuksessa miettii vähän, mutta on alkanut nopeutua, ja uskon, että kun sitä vaan vahvistetaan, niin tadaa, se alkaa nopeutua siitäkin. Mutta, treenit jatkuu ja tästä taas eteenpäin uusien kuvioiden kera. :) Ai juu! Ja Suri on astutettu.

Jälkikauden aloitus ja kotitreeniä

Rauhakseen ollaan jotain tupsuteltu eteenpäin. Perjantaina kuitenkin suuntasin jälkimetsään. Surille ehkä alon mittainen jälki kuudella kepillä ja n. 15 m janalla. Ikää noin tunti. Suri eteni janalla hyvin, otti heti oikean jäljen ja alkoi ajaa sitä määrätietoisesti. Kaikki kepit se ilmaisia ongelmitta. Tunnelma jäljellä oli ihana. Tein kepeistä ison ja sydämellisen numeron, ja Surista se oli siistiä. Se alkoi nostella keppejä suuhunsa ja oikein esitellä niitä. Ei huono. Keppien arvo pitää saada hyväksi, koska viime kaudella matsässähän kepit tahtoivat helposti jäädä metsään. Surin kanssa suunnitelma on nyt tehdä vaan vaikeita jälkiä. Ei kait se nyt mitään kloonijälkiäni jaksa kauaa työstää...

Musteen kanssahan viime kaudella ajettiin karille. Tiedän aika varmasti miksi, ja onneksi olin fiksu ja jätin jäljen ajoissa pois ohjelmasta. Tähän kauteen lähdin ajatuksella: Muste on koira, joka ei kyllä tee mitään tyhmää. Jos jäljessä ei ole mitään pointtia, pelkkä ruoka ei ole syy nyhtää maasta muurahaisten ja havujen seasta jotain ruuanpalasia. Siispä ajatuksena oli laittaa ruokaa alunperinkin harvemmin, tehdä pidempi jälki, jossa voi olla vaikka kulma tai kaarrosta. Lisäksi meillä on Musteen kanssa muodostunut mielestäni aika mainio suhde (vrt. pennun kanssa, jonka kanssa vasta luodaan asioita ja pohjia yhteiseen juttuun). Muste oli tosi innoissaan odottelemassa jo jälkeä. Lähti ajamaan hienosti ja haki ruuat hyvin. Kaarros muistuttikin vähän kulmaa, mutta siinä se puksutteli sen. Matkaa ehkä noin 100 m. Lopussa kissanruokapalkkapurkki. Ikää puolisen tuntia. Jäljellä ei ollut mitään merkkiäkään tylsistymisestä tai paineesta ja loppupalkalla söi oikein ahneesti ja innoissaan, eikä ollut sen näköinen, että älä kaappaa minua kiini (jouduin sitä pentuna joskus kaappaamaan, ja sille tuli metsässä välillä sellainen ilme, että kohta toi hyökkää). 

Siispä, jatkamme harjoituksia ja katsomme, miten edetään. Luulen myös, etä keppi-ilmaisu saadaan tehtyä sille kivasti myös. Haave oli opettaa se tuomaan kepit, mutta voisi kai sitä maahankin opettaa (sehän oppi sen hetkessä, mutta koska tein paljon turhia, helppoja toistoja, taisi maku mennä..). Jos ajattelenkin, että Musteen jälkien kanssa olen tehnyt ainoat mokat sen kanssa tähän saakka, niin tuntuu aika hyvälle, että uskon ajan olevan kypsä nyt sitten tällekin. Ja tavallaan se oppi, minkä sain, oli arvokas: pennun kanssa voi tehdä jälkiä, mutta ei se ole pakko. Vähän vanhemmankin kanssa voi helposti aloittaa. Taimin kanssa aloitettiin kun se oli vuoden, ja sillä oli kyllä minusta oppimiseen paljon paremmat palikat - siis tavoitteen ja mielentilan oppimiseen. Periaatteessa jälkeä voi hyvin hyödyntää ruokinnassa ja virikkeellistämisessä pennun kanssa, ja sitä suosittelen. Etenkin jos pentu on susiahne. Mutta Musteen kanssa vähempi olisi ollut parempi kuitenkin ja eteneminen sitten suhteen ja koiran oppimaan oppimisen myötä. 

Taimi sai jäljestää Musteen jäljen ja syödä jääneet sattumat. :) Tällä tavoinhan saan senkin aina virikkeellistettyä hyvin. :) Taimi ei valita. :D Voisihan sille vaikka tiputtaa Musteen jälkeä ajaessa pari keppiä ilmaistavaksi myös. ;)

Lauantaina tein lenkillä esineruutua. Taimi ja Suri teki ihan normisti. Musteen kanssa piti taas hetki miettiä, että mitäs siis pitkään tehdä. Mutta ekan tuonnin jälkeen onnistui hienosti muut. Jatkettiin kuten aikaisemmin. 

Kotona on tehty vähän Surin vasurikäännöksiä, jotka on edennyt nyt hyvin. Tänä aamuna tosin se taas teki huonosti, uskoisin että johtui lapsihäiriöstä, koska tehtiin olkkarissa. Se vähän tukeutui näin minuun, vaikka ei muuten paineiselta vaikuttanutkaan. Vaadin siltä kunnollista ja oikeista sitten taas koko sydämestä kehut. :) Se on kovin toimivaa, kokeilkaapa! 

Muste on tehnyt nyt vähän pertsasta maahanmenoja, ja ollaan otettu vähän kestoakin siihen. Lisäksi kaukoja alettu tekemään (i-m vaihtoja), samoin kestolla, eli aletaan viedä kohti oikeaa liikettä. Musteella on hyvä mielentila, tai no vähän turhan jodlaava, juoksusta johtuen. :D 

Musteen ja Eemelin lonkka- ja kyynärtuloksia odotellaan pian lausuttavaksi Kenneliitossa. Musteella näytti tosi kivoille, Eemelillä vähän löysyyttä ja matalampaa maljaa, mutta ei mitään hirveää kuitenkaan. :) Kyynärät näytti hyville, muta katsotaan mitä niistä nyt tulee. Musteen selkä kuvattiin myös, ja kyllä silläkin taisi se kahdeksas lannenikama siellä komistella. Jaahas, Taimiston lannenikamaiset täällä hei! Muuten nätti ja siisti ranka.

Ulkokauden avaus

Töräytettiin ulkotreenit avatuiksi eilen Jokimaalla Sannan ja Rosman kanssa. Riman laitoin matalalle, ja lähinnä ajatus hakea hyvä fiilis kaikille. Otin Taimin aloittamaan, koska se on aina varma valinta. :D Taimi olikin ihan innoissaan, ja teki ensin kiertoa. Tehtiin sitä kohti toisia treenaajia kauempana, kenttä on siis todella iso ja kaikenlaista näkyy (vahinko oli kyllä tehdä häiriöön päin, mutta ei ne nyt ihan vieressä olleet). Taimi meni laukalla hissukseen ekat pari, sitten lähti menemään ihan kunnon vauhdilla. Kaikki stopit (pienillä avuilla varmistettuna) toimi oikein, ja läpimenoissa ei himmaillut ollenkaan. Istumisen se osaa hyvin! Annan kaukojen peru-käskyn, alunperin vähän kädellä autettuna, nyt pelkää suullinen riittää. On ehkä paras stoppi. :) Lisäksi tehtiin ruutuun menoja ja loppuun vauhdikan luoksetulo. 

Suri sai olla seuraava. Alkuun oli tarkoitus tehdä sytyttelyjä, ja Suri olikin heti ihan mukana, ja tarjosi pertsaa iloisesti, lisäksi sai tuuppia mahaa. Surille tälläiset paikat ovat ajoittain olleet todella vaikeita ja vaikka se tekee, niin tekee epämukavuusalueella. Vaan ei nyt! Olen tehnyt paljon työtä itseni kanssa niin kotona kuin kaikkialla muuallakin, että sillä olisi hyvä olla ja tehdä hommia. Tehtiin ruutuun menoja eri sivuilta, lelulle. Leluttomaan meni ihan hölmösti, ei katsellut. Pyysin katsomaan ja keskittymään, niin sitten teki hyvin. Seuraavaksi pari kartiota läheltä namilla, että varmasti taas muistaa, mitä tehdään. SItten taakse heitetyllä lelulla. Eka vähän hidas, tokalla meinasi oikoa (patistelu) ja kolmas tosi hyvä. Seuraamista tehtiin myös, ja oli todella makee. Vasemmalle käännökset alkaa parantua ja ohjelmoitua uuden tekniikan mukaisesti.

Musteen kanssa odotukset olivat matalimmalla, koska tärpit alkaa ehkä kohta olla käsillä. Suunnitelma olikin siis aluksi kävellä kenttä läpi, sitten jos alkaa tarjota hyvin kontaktia, niin vähän paijailla ja tehdä vaikka pertsaa tai vain kontaktia. Ensin se kävelyllä jäljestikin ihanan Rosman jälkiä, mutta tuli hyvin kontaktiinkin kyllä. Paijailin vähän ja sitten se meinasikin syödä sormet namien vuoksi, joten totesin, että on varmaan ihan jees tehdä jotain treeniäkin. :D Aloitettiin peruutuksella ja jäävillä, sama myös imutusseuraamisesta. Nämä hienot! SItten tehtiin stoppileikkiä minun ja Sannan välillä. Muste muisti heti, mitä tässä tehdään, vaikka tehtiin sitä tosiaan viikko sitten Oililla ekaa kertaa. Juoksi tosi hienosti meidän väliä, eikä himmaillut tai tehnyt banaanikaarta minua kohti. Stopitkin hienot ja nopsaan tajusi lähteä Sannalle palkalle. Lopuksi vähän leikkiä varmimmalla lelulla eli ongella, ja sai olla kyllä hyvin hyvin tyytyväinen kerrassaan onnistuneeseen treeniin kaikkien kanssa!  

 

Menoosi

Akselin termiä lainatakseni, treenattiin tänään menoosessa Mirkun kera. Koska hyppy. Taimin kanssa tehtiin kartiota tosi pitkästä matkasta, ei juuri häiriöitä. Oli vittiläisen hyvä! Stopitkin käytiin vähän lähempää läpi. Eteenemenoa vähän ja sitten ruutuja. Voi että on kiva tehdä osaavalla koiralla, tai jotenkin oikein yllättyy, miten hyvin se osaakaan. Päätin vielä varioida Surille saatua eteenmenoharkkaa Taimin kanssa. Ensin yhdellä linjalla eteenmenoa kipolle, sitten otettiin toiseen kohtaan, niin että eka kippo saattoi olla hyvinkin ajatuksissa / näköpiirissä, mutta pitää irrota sinne suoraan eteen. Ei ongelmaa. 

Surin kanssa tehtiin lämmittelyksi tätä samaa. Vaikka sen kanssa voisi tehdä leluile, nyt en tehnyt, koska inhoan maneesin hiekkaa leluissa ja toisaalta myös ruoka käy. Suri teki tosi hyvin! Kävin korjaamassa toista kippoa myös paremmin näkyviin (verta nenästä?), mutta ei mennyt niihin. Oikean jälkeen (siis kun oli syönyt namin) se kyllä vähän katseli sitten sinne päin, että olisikohan siellä toisessakin kipossa namia. Ei kyllä ollut, mutta ei myöskään mennyt sinne. Lähetyspaikoilla oli sellainen 10 - 15 m kuitenkin eroa, että ei mitään 2 metrin kuitenkaan, kuten ei ole tarkoituskaan. Tuntui hyvälle tehdä jotain kunnollista, hyvää ja uutta treeniä (eikä taas jotain "kyllähän sen jo pitäisi tämä ainakin osata"-saissea). Siis tyyliin: kun opetat koiralle jotain, se saattaa vaikka sen oppia.

Kartiota tehtiin torstain ajatuksin: heitin lelun meidän taakse, sitten lähetyksiä kartiolle. Pariin ekaan sain patistaa paristi menemään kartiolle saakka, mutta sitten loksahti ainakin tällä kertaa, ja pari hyvää yhden käskyn kiertoa mennen palaten laukalla ilman mitään välikyselyitä, vapautussana kesken juoksun aina sopivassa kohtaa (ei ihan lähellä kartiota, eikä edes hidastellut odottaen sitä). Annoin lähetykseen käsiavun, mutta sillä ei ole nyt merkitystä. Merkitys on saada tuo vain varmaksi, jotta sitten voidaan edetä, jee. Ruutuun mentiin myös kahdesta eri suunnasta sivuun, laitoin lelut kuitenkin valmiiksi, koska kaipaa vahvistusta. Hyviä nämä. Sitten tulikin Mirkku. 

Tehtiin alkuun ilmoittautuminen: ekaksi Suri olisi halunnut mennä Mikun luo, mutta muistuteltiin, että ei saa, toinen olikin oikein hyvä. Sitten 90 cm ilman kapulaa ja kapulan kanssa ees taas. 90 cm paluussa kapulan kanssa tuli kosketukset, mutta ilme, asenne ja kaikki oikein hyvät. Hyppykunto saisi varmasti olla parempi, sen verran vähän on esim. aksattukin. Idiksenä tuli, että voisi tehdä nyt sinne 100 cm saakka ilman kapoulaa, ja tehdä itse noutoa vaikka 80 cm:llä, mikä voisi oll aihan järkevää. Nyt korkeassakaan hypyssä kapulan kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa, joten varmaan se 80 cm rittäisi. Muutaman kerran voisi ajaa sisään 100 cm sitten pelkällä hypyllä, ja sitten yhdistellä.

Muste teki pihassa vähän askelseuruuta namista luopumisen kautta Se oli ihan hyvä. :D Ei muuta.     

Norminpurkua

Viime maanantaina oli pakko jäädä pois viikkoageista, koska olin aivan fyysisesti kykenemätön mihinkään. Meni aikaa palautua kerrassaan sitten niiden lauantain agitreenien. Siispä päätin, että en enää juokse / kääntyile enää edes pieniä treenejä. Laskettu aika on tasan kuukauden päästä, että olkoon tässä nyt ainakin itselle taukoa isommista kuvioista. Periaatteessa voisi hyödyntää vuoroa Musteen keppitreeneillä tms. mutta sepä aloitti juoksunsa - kuten uumoilinkin. Katsotaan, menenkö Surin kanssa tekemään sitten mitään pientä. Ehkä, jos jaksaa. Olisihan siinäkin kyllä tekemistä.  En haluaisi heittää tauolle, vaika tämä kuukausi siihen olisikin aika hyvä, sillä Suri on parhaimmillansa nyt, joten on kiva treenata sitä eteenpäin.

Viikolla treenailtiin jotakin kotipihalla. Musteen kanssa ainakin vasemmalle käännöksiä (lähti kivasti sujumaan!) ja vähän seuruuta, Surin kanssa kartiota. Torstaina kuitenkin Oilin oppeihin, molemmilla olikin vuoro taas tällä kertaa. Ensin Muste, joka ei oikein pitänyt housistaan, eikä voinut juosta (sai halvauksen kesken matkan ja piehtaroi, tai housut juoksetti ihan väärään linjaan :D ). Tehtiin ensin Miian ja Auran häiriönä ja sitten omaakin settiä ohjatusti. Seuraamisessa ehkä vähän haittasi myös pöksyt, pysyi aika hyvin, mutta meinasi vähän jäädä / ajatus harhaili, housut häiritsi. Paikallaoloissa pysyi hyvin. 

Omalla vuorolla katseltiin jääviä, koska niitä se pystyi tekemään hyvin ja kulki ahnaasti mukana peruutuksissa. Eipä niissä oikeastaan ihmeempää, hyvät oli myös oikealla rintamasuunnalla --> eteenpäin, eteenpäin. Seuraamisessa muuten käytettiin namikättä ihan houkutuspaikalla, koska tosiaan melkein alko jopa jätättää / harhailla, mitä ei ole muuten tehnyt, niin ei ole mitään järkeä juoksun aikaan sitten painostaa mihinkään muuhun, koska muuten ei ole ollut ongelmana. Stoppia tehtiin vetskarileikillä, ja se kyllä hiffasi ja osti ajatuksen tosi hyvin. Tässä ainoa ongelma on treeniseuran puute, muuten kyllä otetaan käyttöön - aina kun muistetaan. Muste oli minusta melkoisen hyvin mukana huolimatta juoksuista, ja treeni oli siinä mielessä kyllä hyvä!  Rajoitteet olivat enemmin fyysisiä kuin psyykkisiä.

Surin vuorolla tällä kertaa treenailtiin kokeenomaisen sijaan, mikä olikin hyvä, koska asiaahan oli. Tehtiin Mykyn häiriönä ensin omineen. Seuraamista, sivulle ruutuun menoa (tässä pitää aloittee valmiilla lelulla, koska nyt vähän arpookin paikkaa). Kaukoissa oli aivan intona, ja meinasi edistellä, mutta ei niitä ole oikein tehty, niin en nyt ottanut siitä mitään ohjelmistoa meille. Kokeilin luoksetulossa eteentulon tilaa, kun olen niin paljon jo pitkään sheippaillut sitä mahani tuuppimista ( :D ), ja se oli mielettömän hyvä! Tuli ihan eteen ja tuuppi. Waude. 

Ohjatussa vuorossa paneuduttiin sitten kartioon. Tällä kerta ameno oli aina kyselevä, mutta sen verran oltiin kai edellisissä treeneissämme saatu jotai najatusta auki, että paluussa se tuli laukalla eikä pysähdellyt saati hidastellut odottaen vahvistusta toiminnalleen. Treenissä tuli kyllä hyvin selville, että Suri osaa kyllä kiertää ja mennä, mutta kun ei viittis mennä kaus asti, jos voisi vaan suoraan kääntyä ja mennä lelullekin. ;) Ai hitsi sen näki nyt hyvin! Ja sitten sitä vaan kehoitettiin menemään kiertoon ja paluuthan sujui leikiten. Eli nyt vaan kuuri patistamista! Uskoisin, että se alkaa siitä kyllä sujua, näytti aika hyvälle kyllä. Toisena tehtiin merkittömän eteenmenoa, ja siihen hyviä vinkkejä ja vahvistuksia, vaikeutta jne. Niitä lähdetään viemään eteenpäin. Vitsi Suri oli kyllä hieno. Niin täynnä intoa, iloa ja virtaa, kuten se on nyt ollut. Todella miellyttävä, oppivainen, tarkka ja hyväilmeinen. Halukas työskentelemään, kepeä, mielen jatke. AIka ihanaa!

Aloitettiin myös tässä esineruututreenit viikon aikana lenkeillä. Taimille homma oli taas kuin karkkikauppaan olisi päässyt. :) Surin kanssa "päätin unohtaa" että se kyselee, mitä löytyneelle lelulle tehdään, eikä se kysellytkään (yhdessä kolmesta treenissämme joo, mutta jännästi olin juuri puun takana, enkä nähnyt tätä, joten sen piti itse ratkaista ja kun se ratkaisi, niin hurjat kehut. ;) Musteen kanssa mietiskelin, miten lähteä etenemään. Sillä on noudon ja etsimisen palikat hallussa, joten miten yhdistää ne hyvin tähän treeniin.. Muste sai aina katsella, kun isot teki ensin. Sitten sen omalla vuorolla ollaan edetty näin. Menen kyykkyyn Musteen viereen. Heitän ekan esineen ihan lähelle ja annan "nosta"-käskyn, jolla se tuo minulle kotona tavaroita ruuan toivossa. Hetken se mietti, mutta aika pian tarjosi tätä. Seuraavaksi vein itse hanskan aika lähelle Musteen odottaessa ja kolmas on sitten ollut jo vähän kauempana / ei suorassa näköyhteydessä. Näyttää toimivan aika hyvin. Jatkamme kokeita ja palaamme asiaan. 

**
Otsikossa lupasin norminpurkua, mutta nyt kun pitäisi jaksaa kirjoittaa taas viime aikojen ajatuksia koirista ja niiden kanssa treenaamisesta kuluneen vuodenki naikana, niin en kyllä saa nyt yhtään enää ajatusta tähän. No, ehkä ensi kerralla sitten! Mutta, ajatukset ovat hyviä. :)

Vähän ihanaa aksaa ja vähän tokoakin

Lauantaina osallistuttiin Lehtisen Lotan agikoulutukseen pienellä porukalla. Musteelle katsottiin jotain uutta rataharjoituksesta. No, en osaa ehkä juuri sanoa, mitä tehtiin, mutta se mitä tehtiin, meni niin hienosti, hyvällä asenteella ja mielellä, että ihan superinnostunut olen! Vähän peruskäännöstä ja valssia suoran linjan jälkeen, ja siinäpä oli minulla opettelemista (ohjaa ja odota koiraa, ota linja aja anna edetä), mutta kun sain jotain itseni toimimaan, Muste kyllä toimi hienosti! Se liikkuu vielä aika pentumaisesti, joten muuten hyppyjen ja muun kanssa saa edetä  hiljalleen, eikä ole tarvis kiiruhtaa. Mutta voi elämä, että Muste oli kyllä kiva! Juuri sopiva tahti ja määrä on minusta nyt saatu pidettyä näissä aksahommissa, niin ehkä se tässä kasvaa hiljalleen. Ja uusia harkkoja saatiin omatoimitreeniin, niitä on nyt hyvä taas tässä jatkeskella eteenpäin treeni treeniltä. :) 

Eilen oltiin maneesilla Tokoilemassa Mirkun kanssa. Taimille taas ensin suoriltaan kartio häiriöhypyillä, ja vetää kyllä hyvin! Sitten vähän jääviä ja kaukoja. Taimilla oli kivaa. Surin kanssa tehtiin vaan ilotteluja, sitten seuraamista ja lopuksi kerran 80 cm ees taas ilman kapulaa, sitten ees taas kapulalla, ja vielä 90 cm ilman kapulaa ees taas, kissanruokaa superpalkaksi. Hypyt sujui hyvin! Ei mitään jumitteluja tai arpomista, kosketuksia jne. Eli ehkä ensi kerralla 80 cm lämppänä ilman kapulaa, sitten 90 cm kapulalla, jotenkin niin. Ainakin asenne on nyt hyvä. 

Vaikka ajattelinkin ottaa Musteelle vain leikkiä ja asenetta ja yksikköjutut kartiota ja hyppyä, niin oli se vähän tahmea täällä taas. :P Otin sen uudelleen vähän aloittelemaan paikallaolohommia muiden seurana vielä, niin se olikin ihan eri lailla mukana. Siispä: ota käyttöön katselukierros maneesilla (myös ulkokentille siirtyessä), eli ensin saa mennä haistella ja vaan kävellään, kun alkaa ottaa itse kontaktia, niin sitten aloitetaan hommat. Eli rentouden kautta. Muutenkin puhuttiin ulkokentille pikkuhiljaa siirtymisestä, niin voisi varata muutamat ekat treenit taas vaan sisäänajoon, vaikka menisi miten hyvin. :) Hiljaa hyvä tulee, muista!  

Väsynyt reipas

Kolme jostain syystä huonosti nukuttua yötä etää hieman väsyneeksi. Kaipa tämä menee treeninä tulevaisuuteen. :) Piti silti hyödyntää viimeinen ihan oma, vapaa aamu hallitreenien merkeissä. 

Suri-ruiksen kanssa jatkettiin sillä fucking-kartiolla. Ei se hyvä ole. Kyselee koko ajan, saako tulla / menee väkisin ravilla vaikka tuleekin läpi. Siis ihana mieli sillä oli, siitä ei pulaa. Paras tapa ehkä oli heittää lelu taakse, hetsata Suri kartiota kohti ja lähettää. Sili vaarana on kyselytunti. Tehtiin myös läheltä namitoistoja, ja tuli hyvin läpi, mutta tosiaan ravi on silloin askellaji. Voihan olla, että tämä vaan nopeutuu, kun sillä on parempi luotto. Ei saatu siis isompaa ongelmaa aikaiseksi. Muuten tehtiinkin sitten jääviä lähinnä sekä peruutuksesta että seuruusta.  Suri oli rento, iloinen ja onnellinen.

Musteen kanssa pienet hommat, koska olin ihan död. Aloitettiin vähän asennehommilla. Siitä jatkettiin kartioon. Ekassa paluu pertsaan, tosi hyvä. Toisessa vapautus aika läheltä sivua, ei himmaillut. Seuraamista muutama settinen, nyt otin käden jo normaaliksi heilumaan vierelle, se ei juuri häirinnyt, vaikka ekassa reagoikin selvästi rekisteröimällä asian. :) Mutta sditä nyt, koska seuraava askel. Pitää muistaa palkata oikeaan kohtaan, mieluiten taskusta naksun ja kehun jälkeen. Niitä vasurikäännöksiä en vielä saanut aikaiseksi aloittaa treeata, mutta muuten kyllä hyvältä tuntui. Toisessa setissä tehtiin luoksaria: odotusta ja sitten yhdestä hyvästä lähdöstä suorapalkka. Jääviä tehtiin läpi myös, pienentäen apuja. Hirveen hieno ja iloinen pentu. Saa nähdä, miten tässä nyt pystyy vielä treenata. Jospa tästä vielä vähän voimaantuisin, ja onneksi kotipiha on jo sula, ja pian varmasti kuivakin.

Agi-toko-agi

Ollanpas reippaina ja treenailtu vähän mutta laadukkaasti. Lauantaina käytiin illasta hallilla ottamassa aksaa Surin ja Musteen kera. Surille vähän valssin härpätystä, putkiralia ja vähän takaakiertoja, mitä nyt saatiin esteillä hyvin tehtyä. Ja oli kyllä hyvää settiä! 

Musteen kanssa taidettiin tehdä sekä peruskääntöä että valssia, niin että hypyn jälkeen tosiaan käännös ja siitä suoraan toiselle hypylle. Lisäksi hyppykolmiota vähän isommilla väleillä. Muste oli aika kiva, mutta koska keskittyminen meinasi herpaantua isojen vieraiden koirien haukahduksesta, tehtiin ihan minimitoistoilla ja näin pysyi pakka kasassa. Lisäksi ajattelin, että aloitetaan 2on2off-treenit. En vaan keksinyt mitään kovin hyvää kohdetta, puomin yksi palikka lähinnä kävi. Se on vähän vaikea, kun takapää ei vielä pysy, kun ei voi tajuta juona. Laitoin siivekkeen avuksi, ja päästiin jo ihan kivaan tarjoamiseen, mutta muualla tämä pitää kyllä opettaa. Joskus, kun Muste oli pentu, aloitin tätä keittiössä sohvatyynyllä. Silloin vaan oli Musteen kanssa kotiopissa toivomisen varaa kiinnostavuudessa ja motivaatiossa, joten jätin homman odottamaan parempia aikoja ja ahaa-elämyksiä. Nyt totesin, että sen treenimoodi on tosi vakaa ja varma, joten uskoin tämän voivan astua taas kuvioihin, ja oikeassa kyllä olinkin. :) 

Sunnuntaina käytiin Sannan ja Rosman kanssa tokoilemassa. Taimi teki todella makeita kartionkiertoja. Se on nyt tosi varma häiriöistä huolimatta. Seuraava projekti olisikin viedä tämä maneesista muualle. :P Lisäksi vähän jotain jumppaamista, Taimilla oli lystiä. 

Surin kanssa tehtiin vähän kartiota alkulämpäksi. Ja kun viimeeksi ounastelin, että näinkö se alkaa jumittaa taas kartion taa, niin todellakintodellakintodellakin. Back to square one. :P Ihan toivotonta. En oikein keksinyt mitään järkevää, joten piti jättää siihen ja katsella, onko ensi kerralla yhtä toivotonta vai lähtisikö sujumaan kuitenkin. Vähän seuraamista tehtiin myös, ja eipä kyllä korvat laske nyt ollenkaan. Hieno Syrrri! Lopuksi hyppyä, koska ei ole tuntunut jumivan nyt ollenkaan. Ensin 70 cm ja sitten 80 cm heilurina ilman kapulaa. Meni tosi reippaasti. SItten 80 cm kapulalla ees taas. Kerta kiellon päälle vielä oli liikaa, oli vaan jo väsynyt. Teki menohypyn, mutta ei paluuta. Ei tehty numertoa, vaan ilman kapulaa vielä yksi ja se oli siinä. Toistoja ei voi tehdä liikaa, maneesi oli myös myllätty heppojen toimesta ja raskas. Nyt oli pakko kuitenkin aloittaa 70 cm:llä, koska ei olla pariin viikkoon tehty ja en tiennyt miltä näyttäisi (näytti hyvälle kylläkin!). Eli periaatteessa yksi kapulaton ja yksi kapulallinen toisto olisi ideaali, se muistettakoon jatkossa (nyt 2 kapulatonta, 2 kapulallista)!

Musteen kanssa suunnitelma oli ottaa niitä pertsaan paluita, mutta olisi pitänyt ottaa taas maneesia varten ykkösajatukseski aktiivisuus ja asenne. Koska tosiaan hevonen oli juuri ennen meitä ollut maneesissa (tai luulen että siitä tämä johtui), Muste oli vähän tahmea alkuun verrattuna sen tekemiseen muuten. Tehtiin sitten naminsyöntiperuutteluja, ja kyllä se lähti sieltä hyvin nousemaan. Paluita tehtiin seinän vieressä pari, sitten hypyllä pari ja kartiolla myös. Ekat meni aina ihan jees, mutta toinen oli jo vähän boring. Paluut eivät kuitenkaan olleet sellaiset, mitä lähdetään hakemaan, vaan ihan vähän kyttäili, etenkin toistossa. Ekat taisi olla iak kelvollisia. Treeni ei ollut mitenkään eteenpäinvievä, mutta tarpeellinen. Maneesiin nyt vaan aina oikea ykkösajatus mieleen, ja jos onkin parempi, niin sitten voi yrittää jotain muutakin. Toisaalta esim. kun kerran juoksikin vaan lelun ohi tyyliin "mitäs sitten lähtisin haistelemaan", kielsin Mustetta ja se tulikin heti takaisin ja oli valmiina hommiin - eli että uskaltaa vaatia myös jotain, vaikka ei olisikaan ihan parhaassa terässä. 

Eilen oltiin viikkoaksassa. Kerkesin Musteen kanssa alkuun tehdä omaa treeniä, koska kenttä oli tyhjänä. Ekaksi tehtiin hyppykolmiota ja siihen lisäksi putki! Taisi mennä siis putki - 3 hyppyä - putki. Molemmille puolille yhdet, ja oli hienoohienoohienoo. Pienen tauon jälkeen taas hyppy - peruskääntö / valssi - putki - putki - hyppykolmio. Tämä siis kahdesti. Oli muuten melko rallikoira. :) Jotenkinvielä ajattelin, että aion vaan leikkiä siltä varalta jos Muste tuntuisi yhtään sunnuntaiselle, mutta eikä mitään, se oli aivan liekeissä. Todella hyvä treeni, hyvä määrä tehtiin; oli ihan sytyttelymielessä koko homma. Treenin lopuksi tehtiin vielä Hannan avustuksella keppejä, haettiin aloituksia hypyn / putken kautta. Lopuksi portti oli jo ihan suorassa. Umpikulma oli vaikeampi, mutta sai itse ratkaista, avoimesta meni helpommin. Mutta todella hyvä draivi ja oppimisen halu!

Suri oli myös aika hieno treeneissä! :) Palkkaus oli nyt ulkoistettu, mikä on kyllä tarpeen. Eteni ja meni ohjauksiinkin, kepillä hurja vauhti. Tuli tosi hyvä mieli koko treeneistä!

Äsken pihalla tehtiin Musteen 2on2off-treeniä, ja se lähti rullaamaan tosi lupaavasti! Jei!   Vaikka siis taas tuntuu, että on koko ajan jotain tehty, niin tekemisen määrä on pysynyt maltillisena ja mielentila ohjaajalla oikein sopivana ja koirat kovin halukkaina tekemään. Muuten elelläänkin ihan pellossa sitten vastapainona. :D 

Parit hyvät

Keskiviikkona kävin taas hallilla ottamassa aamupäivällä tokoa. Tehtiin pari settiä / koira. Suri taisi aloittaa. Jatkettiin kartiota, nyt oli vähän enemmän haastetta saada se lähtemään laukalla, mutta onnistuttiin kuitenkin suurimmaksi osaksi. Raja on hiuksen hieno, että sen saa tarpeeksi liekkeihin, ja pitää muistaa aloittaa tarpeeksi läheltä ja selkeästi. Mutta hyviä nämä kuitenkin. Nyt aloitettiin merkittömän eteenmeno. Ensin ihan lelulle, sitten pari tyhjiin palkaten hyvästä etenemisestä, sitten taas lelulle. Lupaava alku. Nyt ruutuun sivulle menot itsessään oli vaikeita. Jääviä tehtiin myös. Ei kai paljon muuta. 

Musteen kanssa tehtiin kaiken kaikkiaan kartion kiertoa (lähtöhaukkuvaara!), ruutua pari, hyppyä yksi tai kaksi, jääviä ja seuraamista. Kaikki etenee tosi kivasti nyt. Ei oikeastaan mitään epäselvää, pitää vaan muistaa ajatella aina, miltä kantilta treenaa ja vahvistaa eri asioita. Seuraamisessa tein pysähdyksiäkin, niissä kyllä tosi napakat pertsat ottaen huomioon, että niitä on tehty about vain askelseuruissakotona, ja siitäkin on aikaa.. siis tosi hyvä idis sillä on! Leikissäkin olin itse vähän aktiivisempi taas aikoihin vedossa, ja se itseasiassa ruokki aika paljon Musteen taistelua, syttyi ihan tosissaan siinä. Eli siihenkin taas hyvä, kultainen keskitie ja tasapaino. :) Vahvistetaan omaa aktiivisuutta, mutta voin olla reilusti mukanakin leikissä, etenkin jos se ruokkii näin hyvin.

Eilen oltiin Oililla. Musteen kanssa kun kaikki etenee nyt kivasti, halusin jotain uutta lähestymistä ja treenattavaa: pertsaan paluut. Koska tämähän toistuu monessa (lt, nouto, hyppy, kartio..) ja koska olen nyt ihan rohkeasti päätynyt siihen, että Muste tulee suoraan sivulle. Jos joskus sen pk-urasta innostuisinkin, niin sitten vaan opetetaan se eteentulo. Tai no paikkanahan se on tuttu, siitä tuli se hauska kosketuskepillä valonnopeudella opetettu hauskuus, mutta sitä ei ole yhdistetty mihinkään (pitää myöntää, että meidän varsinaiset luoksetulotreenitkin mahtunee kahden käden sormiin..). Haluaisin siis, että Muste tulisi aina ensinnäkin vauhdilla kohti ilman ennakoimista (jonka saa helposti vauhtipalkkauksessa tehtyä, jos ei ole tarkkana o/) mutta myös että sen pertsaan tulo olisi nopsa ja hyvä. Aloitettiin sitten ihan edestä muutamalla tavallisella pertsaan tulolla, matkaa vähän kasvattaen. Vauhtia saadaksemme otettiin hypyn kanssa, mikä toimikin tosi kivasti. Kartiolla tehtiin niin ikään, tässä tosiaan näkyi jo sitä ennakointivaaraa. Pitkästä matkasta luoksetulon kautta myös. Tehtiin siinä samalla paikalla pysymistä, minkä Muste osasi minusta jo aika hyvin, koska sitäkin on tehty näissä tilanteissa aika vähän. Joka tapauksessa tuosta kohti nopsaan tulosta ja sivulle tulosta saan uuden treenikerran aiheen helposti pyörimään omatoimitreeneihin. 

- Luoksetulossa voin antaa hyvässä vauhdissa uuden sivu käskyn ja näyttääkin kädellä paikkaa, jotta saisi varmuutta ja vauhtia mihin on tulossa --> sivu paras paikka

- Välillä (useimmiten) vaikka sivu-käsky tuleekin taakse palkalle, vapautus tuleekin kun juoksee hyvin siihen sivulle  ja palkkaus siis ennen käännöstä (varo banaanikaarta --> ihan sivulle --> seinän vierus?)

- Taakse voi laittaa valmiiksi palkan ja siirtyä pienellä eleellä ja vapauttaa kun vauhti on hyvä (estää paremminn ettei yritä lukea käden liikkeitä ja ennakoida)  

- Muista ensin JES ja sitten voi liikkua ja ottaa palkat mukaan / paeta / jne. 

- Itse huomioin sen, että mietin etukäteen, miten aion tehdä, etten jännitä ja odota liikaa omaa roolisuoritusta ja näin ollen tee jo miljoona ennakoivaa elettä :D

Näitä pitää funtsia ja laittaa ylös sekä alkaa kokeilla eri treeneissä. Varmaan löytyy se parhaiten meille sopiva ja minun pitää todella näitä miettiä ja harjoitella, jotta saisi sujuvan ja luontevan tavan tehdä. Muste oli treeneissä tosi kiva ja hyvä, teki koko vuoron innokkaasti. :) Oli ahne ja leikkisä. Näillä saadaan kyllä myös viimeisteltyä meidän liikkeitä, joita voisi sitten välillä tehdä jo kokonaisinakin. :) 

Pystykorvaista tokoa ja viikkoaksaa

No sen verran myös viikotonta aksaa, että lauantaina tuli käytyä maneesilla tekemässä kaarrosharra 1 x puoli. :D Esteet jo selkeästi kauempana toisistaan, siis normimitoissa liki. Oikealle meni hyvin, vasemmalle oikaisi kerran, sitten uusi parempi. Se oli siinä. Raportoinnin arvoista.

Sunnuntaina tuli käytyä kuuntelemassa Kantoluotoa. Hyvää, vahvistavaa, selkeää ja loogista juttua siellä tuli. Koiria oli kiva katsella, miten toimivat ja tekivät. Omiin harjoituksiin sain vähän vahvempaa tulokulmaa tai ajatusta eri kohtiin, missä palkata - ettei tulisi urauduttua vain tiettyihin asioihin. Yksi bc tuntui nimittäin hyvin tutulle Suriin nähden ja nuorille koirille tehtävät juttu taas vahvistivat Musteen treeniajatuksia. 

Illalla sitten käytiinkin Sannan ja Rosman kanssa tokoilemassa, ja suunnitelmissa Musteen kanssa oli alunperinkin leikki ja aktiivisuus, ja siihen päivän jutusta vielä lisäpontta. Surille en tehnyt hyppyjä vaikka olisinkin halunnut, pojat olivat mukana pitkästä aikaa enkä päässyt lämppäämään Suria riittävästi. En uskalla yhtään huonosti lämmiteltynä tehdä, kun nyt se ei tunnu taas reagoivat etupäästään. Mutta niitä päivällä syttyneitä/vahvistuneita ajatuksia sitten vahvisteltiin. 

Itseasiassa Taimi pääsi ihan ensin tekemään vähän aktiivisuutta ja kontaktia. Sen kanssa ei ole tehty mitään tälläistä valovuosiin, ja se olikin sitä mieltä että se voisi koko ajan hyppiä syömään suoraan kädestä. Mutta kun sai kiinni idiksestä, syttyi liekkeihin ja oli treenin lopuksi ihan sitä mieltä, että lisäälisäälisää. Usein kun tulee " suoritettua" vain uusien liikkeiden ohjelmointia, niin treenistä jää vähän suorituksen maku suuhun ehkä molemmille, vaikka toki Taimista on aina kivaa, jos saa ruokaa. 

Musteen kanssa leikittiin alkuun, sitten pertsasta kontaktia, jääviä. Jäävissä hurjan aktiivinen tulemaan mukana, monesti sai palkata jo siitä. Asennot napakat eri suunnista tehtyinä, nämä taas etenee kyllä hyvin. Leikkiä varmaan vielä loppuun. Tosi hieno mielentila ja aktiivisuus, täytyy sanoa. Maneesi näkyi vaan taas leluun tarttumisessa, koska hiekka ehkä on vaan vähän ällöä. Itsekään en ollut suorittamassa taas, vaan se oli hieno kupla. 

Surille perussytyttelyjä, joissa annoin sen taas alusta asti valita, mitä se tarjoaa - sivua. Sitten eteentuuppauksia. Surista on ihan ok tuuppia mahaani, Taimi jää kauemmas. Jääviä peruuttelusta. Surin korvat eivät tainneet kertaakaan laskea, ei edes liikkeessä. :) Kun tein vaihdon, palkkasin kun pysyi hyvänä lähestyessäni. Ja tässäkään se korvat eivät tainneet kertaakaan mennä alas tai kieli lipoa huulia / tulla yhtään painonsiirtoa. Ihan tuosta vaan. Siis kun oli ajatus, että oltaisiin harkattu sitä, että se parantaisi itse ilmettä jos (kun) näin käy, niin nyt ei edes käynyt. Toki se oli hyvä, koska pääsin vahvistamaan juuri oikeaa asiaa. Kuten sanottu, Suri on nyt hyvässä moodissa, joten nyt on tosi hyvä harkata liikkeitä eteenpäin tuon mielentilan vahvistuksen lisäksi.

Eilen sitten aksattiin viikkotreeneissä. Suri meni ekan kiekan ehkä ihan ok, mutta oma liikkumiseni on nyt juoksuaskeleensa nähnyt, eli minusta ei ole enää liikkumaan ainakaan päivän päätteeksi, joten Surissa näkyi tämä minusta myös toisella kiekalla. Ei siis lähtenyt irtoamaan ,enjkä itse varmastikaan kyllä auttanut yhtään ohjauksellani. Olisi voinut käyttää valmiiksi jätettyä lelua ja tehdä pätkiä vain. Jos Surin kanssa vielä keväällä harkkaankin, niin siihen on mentävä. Toinen vaihtis tehdä Musteen kanssa viikottaisissa. Pitää nyt katsoa. :)

Muste oli mukana ja teki taas asennehommia ennen treenejä sekä treenin lopuksi keppejä, mentiin taas eteenpäin ja Muste oli IHANA. 

***
Tuli sunnuntaina taas mietittyä vähän harrastamista porokoirien kanssa. Ja toki tässä Musteen vuosipäivänä tuli muutenkin taas aihetta avattua itselle. En tiedä, onko tämä varsinaisesti vain porokoriin liittyvää, vai ylipäänsä koiriin, ehkä koiriin, jotka eivät ole automaattisesti harrastuskäsiin sopivia. Ei mikään ole, tiedän, mutta voi olla, että näiden ja monien muiden kanssa tiettyjä perusasioita (ruoka, leikkiä, yhteistyö) on vahvistettava aika paljon enemmän, jotta niistä saadaan molempia puolia tyydyttävä kokonaisuus luotua pohjaksi millekään muulle harrastamiselle. Realiteettia ja huumorintajua pitää olla, samoin sitä jotain rakkautta rotuun, niin hommastra voi saada ihan järkevää kuitenkin.

Mietin sitä, että esim. omat koirani olisivat varmasti ihan tyytyväisiä, jos laskisin ne pellolle päiväksi myyrästämään. Uutterasti he tekisivät työtä sen päivän itselleen ja olisivat oikein tyytyväisiä. Toisaalta esim lenkeillä vaikka ne juoksee isollakin säteellä minusta, ovat tietoisia missä menen ja jos pysähdyn, ilmestyvät hetkessä katsomaan, miksi en enää liiku (yhteisellä lenkillämme). Porokoirissa on mielestäni se itsenäisyys ja uteliaisuus, koiramaisuus, joka pitää ottaa varmasti usein huomioon ihan alusta saakka, kun lähtee luomaan pohjaa ja suhdetta yhteiselle harrastusuralle. Kuitenkin koirat ovat koiria, ja monet säännöt pätevät kaikkiin. Koska monesti leikki ja ruoka kiinnostaa, niitä jos osaa ja malttaa vahvistaa, ne toimivat myös vaikeammissa tilanteissa. Toisenlaisen koiran kanssa ei ehkä tarvitse tehdä niin pitkää ja jatkuvaa vahvistustyötä, ja aikaa jää lajin itsensä opettelemiseen. 

Minusta tuntuu, että porokoirat harvoin vaikeassa tilanteessa turvaavat omistajaan, vaan lähtevät haistelemaan ja tekemään omia ratkaisuja. Koska se on turhauttavaa ja ärsyttävää, omistajan mielentila ei ruoki mitenkään ajatusta siitä, että ne hakisivat suoraan apua siltä suunnalta. Mutta se on asia, jota voi harjoitella, ja jota pitää harjoitella. Pitää myöntää, tiedostaa ja tehdä se työ. Haistelemista ei pidä sallia ja pitää olla tiukkana, mutta samaan aikaan näistä vaikeista häiriöpaikoista (uusi kenttä / halli / ihmiset / tilanne / ohjaaja) pitäisi luoda se tuttu ja kiva kuva. Jos koira toimii kotona ja suhteen ja yhteistyön pohja on siellä kuitenkin kunnossa (koira leikkii, motivoituu ruuasta ja nauttii koulutuksesta, palkkautuu kehuista ja muusta sosiaalisesta palkasta) ollaan minusta jo vahvoilla. Silloin tarvitsee vain tehdä työ vieraiden paikkojen muuttamiseksi samaan mielentilaan kuin se koti. Jos kotona koira ei toimi ohjaajan kanssa, sitten täytyykin aloittaa jo paljon taaempaa. Silloin tiukka kuri ei auta, jos koiralla ei ole mitään syytä kuitenkaan edes tehdä ohjaajan kanssa mitään. Jos sillä ei ole motivaatiota tai motivoivia asioita.  Pennun kanssa voi olla helppo aloittaa käymällä eri kentillä vain leikkimässä ja syöttämällä nameja. Harjoituksen pitää olla sopivan lyhyt, jotta into säilyy. Siitä ei pidä tehdä numeroa ja suoritetta vaan edetä tunteella ja sillä, mitä koirasta näkee. Olen puhunut viime aikoina paljon koiran paijaamisen ja kehumisen puolesta. Jos koira pitää siitä muuten, muuttuu iloisen näköiseksi ja hakeutuu uudelleen paijattavaksi, niin tekisin sitä näissä vaikeissa paikoissa. Siinä on hyvin pieni kriteeri itselle olla tyytyväinen ja iloinen oikeasti, ja koira huomaa sen --> koira rentoutuu ja ilostuu --> ohjaaja rentoutuu ja ilostuu --> oikea kehä alkaisi pyöriä. Ja näitä pitää tehdä riittävästi ,ei suoritteena, vaan koiraa kuunnellen ja katsellen. Kentältä pitää lähteä tässä ilon kuplassa, ei niin että sitten vaan kävellään autoon ja that's it. Tästä on helppo jatkaa leikkiin tai johonkin kivaan temppuun myöhemmin. Ajan x kuluttua paikoissa alun mielentila ehkä onkin jo oikea kokeilla niitä muitakin asioita. Silti koiran ei tarvitse antaa alkaa haihatella ja mennä omiaan. Riittävän lyhyestä on aloitettava ja edettävä koiran mukaan, kerrottava säännöt ja pidettävä huoli, että se yhteistyön pohja kuitenkin on olemassa ja toimii ainakin jossain ympäristössä jo.

Joku oli sanonut, että jos ottaa porokoiran, ottaa jo valmiiksi tietynlaisia ongelmia. Nyt mietittynä en ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan. Joo, jos ottaa suojelukoiraksi / jos joutuu turvaamaan vain muiden koulutusneuvoihin, niin kyllä. Et saa ehkä hakukoekoiraa, jos menet kaavamaiseen koulutusporukkaan ja et osaa / pysty soveltamaan oppeja, toistomääriä jne. omalle koiralle sopivaksi (ottaen huomioon kaikki osa-alueet). Mutta se ei kai ole vain porokoirien ongelma. Koiraa ottaessa et tiedä etukäteen, saatko sen superhienon yksilön myös harrastuksiin (niitäkin muutamia on, ja olen nähnyt ihn sikamakeita, toivottavasti saavat koiria myös kisakentille! - kuin myös muissa marginaalisemmissa roduissa on aina niitä helmiä jne. ), sitten on koiria, joita pitää työstää vähemmän ja koiria joita tulee työstää enemmän. Ja sitten on koiria, joista ei välttämättä tule vaan mitään ainakaan mihin tahansa harrastukseen. Tämä asetelma toki ei ole paras, jos mielii harrastuskoiraa. Miksi tehdä jumalaton työ, vaikka mielekkäämpään harrastuksen voi päästä valitsemalla vaan paljon sopivampi rotu. Mutta jos pitää rodusta, omaa motivaatiota ottaa selvää omasta koirasta ja touhuta sen kanssa, ymmärtää kouluttamisen perusperiaatteista, niin ei se nyt niin vaikeaa pitäisi olla. Ja porokoirat käyvät kyllä melkein kaikkiin lajeihin, paitsi siihen suojeluun, nämä asiat muistaen - ja tavoitteet muistaen (siis kisatavoitteet mutta myös ne, miltä suoritus näyttää valmiina).

Mihin kategoriaan omani tipahtavat, niin vaikea sanoa. Niin moni asia vaikuttaa, että en edes pysty avaamaan sitä. No Taimissa toki ahneus, taisteluhalu ja toimintakyky luovat pohjan oikeasti aika helpollekin harrastuskoiralle. Fysiikka ja kuitenkin porokoiran mentalitetti eivät tee siitä sikanopeeta mahtitykkiä, mutta muuten se ei ole mahdoton ollut harrastuskentillä. Jos tädillä olisi munat, se olisi setä ja jos Taimi tulisi minulle nyt - siitä joko voisi tulla aika paljon vielä hienompi tai sitten ei. Tietoa ja taitokin lisäävät tuskaa (miksi Suri ei muka vielä osaa tätä / kyllä sen pitäisi palkkautua jo tästä / kylläsen pitäisi jo / miksi se ei näytä sille kuin jo kuvittelin mielessäni..) Omat rajat, urautuminen, turhautumninen, ne ovat niitä kohtia missä on koettu sitten ongelmia Taiminkin kanssa. Surissa on paljon hyviä palikoita ja sillä tietyt asiat ovat luonnostaan vahvoja (laumavietti, leikkiminen), mutta se on myös herkempi (ja en ole osannut miettiä omaa habitustani tarpeeksi sellaisen koiran kanssa, kun olen keskittynyt vain tekniseen opettamiseen).. Sen vaihtelevien moodien vuoksi sitä on vaikea kategorisoida. Parhaillaan siitä saisi vaikka mitä, mutta huonoimmillaan ei mitään järkevää. Mutta se huonokaan ei ole sitä itsemmillänsä, joten ihan hyvä koira se on. Musteesta vielä parempi olla sanomatta mitään. Enkä kirjoita tätä nyt mitenkään "konditionaalivalio-mielessä", vaan yleisesti uskon ,että voin jonkin verran miettiä jo realistisesti omien koirieni harrastusominaisuuksia. Samoin noista aikaisemmista kappaleista en sano, että asia on juuri näin ja tehkää näin niin maailma avautuu. Mutta niillä eväsajatuksilla tässä tulee jonkin verran pyörittyä.

Tästä jäi nyt ehkä monta ajatusta kesken ja kirjoittamattakin, mutta ehkä niitä taas joskus kirjoitetuksikin syntyy.       

   

Ohyeah

Tänään käytiin aamutokoilemassa. Kivaa on ollut ottaa taas vähän tokopainotteisemmin, ehkä aksaakin taas kohta aletaan puuhata. Musteen kanssa aloitettiin kierrolla, nopsilla pertsoilla ja seuruulla. Kierrossa kokeilin ensin sen omaa fokusointia, mutta ei kyennyt vaan juoksi lähelle agiesteitä, vaikka ne eivät olleet ihan tyrkyllä. Kävin siis näyttämässä ja pari hyvää pitkästä matkasta. Kehu ja palkka heti kierron jälkeen palkaksi hyvästä menosta ja kierrosta. Nopsat pertsat oli hyviä, asenne ja vauhti hyvä. Seuraamisessa tein vähän kokeita: tehtiin oikealta täyskäännöstä ja käännöksiä molempiin suuntiin. Oikealle käännökset ja täykkäri ei ollut mikään ongelma, siinä napotti kuin liimattu. :D Vasen toki on vaikeampi, ei tajunnut edes että käännyn, niin ei ollut mukana vaan ei myöskään ollut moksiskaan vaikka meinasi jäädä tielle. Sitä pitää siis ihan harkata. Muuten tuntui kyllä aika tosi hyvälle! 

Suri teki välissä. Aloitettiin perus tuuppimisilla, myös kapulan kanssa. Suri liihotteli pilvissä, siis hyvällä. :) Kartion kiertoa jatkettiin kuten viimeeksi --> Suri kauempana, minä lähempänä kartiota. Oli kyllä alusta asti vauhtia ja intoa! Menin joka kerralla itsekin kauemmas, ja vauhti säilyi oikein hyvin. Sen jälkeen tehtiin vasemmalle sivuohjauksesta ruutuun menoa, ihan sika hyvin. Se tosiaan vaan menee ruutuun, ihan sama mistä ohjaan. Ja onhan sinne ohjattu aikaisemminkin sivusta ja läheltä ja eri paikoista, viime aikoina vaan tehty aika lailla voittajaluokan malliin. Eteenmenon jätinkin sitten seuraavaan kertaan. Kokeiltiin peruutuksesta jäävät hienosti läpi muutamaan kertaan, nyt ei luiminut ja tykkäsi tulla mukana, vaikka paristi meinasi ennakoida. Harrastamisessa on kummasti järkeä, kun koira on maanpinnalla ja nauttii tekemisestä! Ei se evl nyt niin valovuosien päässä ehkä ole. Ohjattu toki vaatii paljon, samoin se kartion teko kokonaiseksi. Mutta muutenhan ihan hirveästi ei ole uutta, mistä nyt ei voitaisi selvitä. 

Musteelle otin toisen setin, vaikka mietin, olisiko se ahnehtimista. Tähän settiin kuului hyppy, jäävät, ruutu. Hypyllä ensin pysymistä, sitten yksi hyppy pallolla. Bueno. Kerran varasti, mutta taisi aika hyvin tajuta myös samalla, milloin saisi lähteä, eli joskus virheet on hyvästä oppimiselle. Jäävät tosi hyviä sekä peruutuksesta että sivusta. Nyt kun sujuu, niin rohkeasti vaan eteenpäin irti avuista ja kokeilemaan välillä, missä mennään. Kaksi ruutuunmenoa kilpailulla, ja setti oli aika sopiva juuri tässä, ei yhtään enempää ja saatiin jo aika montaa asiaa tehtyäkin.

Leikkiesä alko vähän aina vediosta odottaa selvästi ruokapalkkaa, eli seuraava treeni voisi olla taas asennetta, aktiivisuutta ja leikkiä lähinnä. Vaikka sinänsä sen kanssa ei ole hirveän paha, jps ruoka välillä veisikin voiton..  

Parit

Viikonloppu oli mahtava! Lauantaina saatiin ihana Hertta perheineen meille, ja oltiin niin reippaita, että illalla käytiin maneesilla kuten suunniteltu. Olisi niin helppo vaan vajota aina sohvalle, mutta mitä fiiliksiä saakaan, kun menee treenaamaan ja parhaassa mahdollisessa seurassa. :)

Surille tehtiin hyppyä lähinnä, vähän seuraamista alkuun ja tökkimisiä. Ihan ok, lähti tahmeahkosti  mutta lähti siitä etenemään nopsasti. Hypyllä sillä jumi joku asia, hetsatessa vinkaisi etupäähän jotenkin liittyen. Hyppäsi kyllä 80 cm, mutta haki paikkaa ravilla. Tehtiin vielä ihan matalalla ja jätettiin siihen. Hankikantokelillä voi toki aika helposti venähdellä ja nyrjähdellä, muuta en kyllä tähän hätään keksi. Selästä ei näytä jumivan. 

Musteelle pikkuhommia, lähinnä vain ajatuksella, että jos maneesissa on vaikeaa, niin vaikka syötän vaan sitä kädestä. Tehtiin vähän pertsa-aktiivisuutta, ja hyvä asennehan sillä oli. :) Lisäksi liikkeestä maahanmenoja, ja näin samaan suuntaan rintamasuunta tehtynä ne onnistui myös maneesissa! Jipii! En muista, tehtiinkö juuri muuta. Näytin vähän seuraamista, siinä meni myös hyvin, mutta en alkanut varsinaisesti treenata sitä mihinklään suuntaan. 

Sunnuntai meni seuratessa Lappalaisten toko-valkkaa Oililassa. OLikin tosi kivaa, kun kolme kasvattia oli mukana, yksi / pentue. :) Lisäksi muita lappalaisia sitten tietysti myös. Idiksiä ja vahvistusta viime aikjoihin tuli, ja Muste teki jossain kohtaa reunalla pieniä asennejuttujaan. 

Sunnuntai-iltana ja maanantaina sainkin tuta sitten kehossani, että olin seisoskellut päivän, joten aksat jätettiin suosiolla väliin. Muste sinne olsii muutenkin päässyt, koska Suri ja TAimi kävivät silmäpeilauksessa: terveet! Taikmin silmiä ei ehkä ole enää syytä peilauttaa, sillä ikää tulee just se 9 vuotta, joten eiköhän ne perinnölliset sairaudet olisi jo tulleet jos olisivat tullakseen. Myös Surin Sumu-veli oli käynyt aiemmin saaden saman "tuomion", samoin polvista. Hyvä näin!

Kotihommina on kapulaa tehty ja noita maahanmenoja, vähän taas kaukovaihtoja, leikkiä.. ne sujuu ihan sikahyvin nyt! Kivaa, että voi edetä taas myös kotitreenissä. Tänään sitten kävin hallilla ottamassa etäisyyttä vaativia liikkeitä, ja eipä olisi taas paremmin voinut mennä. Surin hyvä asenne motivoi minuakin, joten päätin tehdä sen kanssa nyt kuitenkin toko-juttuja evl mielessä. Siispä koklittiin kartiota niin, että Suri jää kauas, mutta minä olen lähellä kartiota: toimi! Palkaksi pallo oli paras valinta, ruoka ei saa niin hyvin laukalle. Ruutuun menoa nyt sivulle ohjaamalla, siinä ei kyllä ollut minkäänlaista kysymystä esitettävänä Surille, eli tämä hyvä. Nyt vaan se eteenmeno... Vähän luoksarin maahanmenoja namileikillä, laukkaili tässä hyvin eikä ennakoinut, kai olen oman toimintani saanut hyväksi, etten anna mitään " nyt aion pysäyttää"-signaaleja. Hitsin hyvä treeni!

Musteen kanssa funtsasin tässä viime päivinä sitä, miten saan vauhtiliikkeisiin mahdollisimman hyvän ilmeen. Se tekee kyllä ne innolla, mutta tosiaan moni toisto ei paranna, vaikka into ihan ok säilyykin. Eli nyt toistomäärä vähiin näissä liikkeissä: kartio, ruutu, hyppy (ja toki myös nouto, se vaan jätettiin tänään). Sillä on kuitenkin niihin jo vahva pohja, eli turhia toistoja ei ole tarve edes tehdä. 

Aloitettiinkin melkein ilman mitään alkuleikkejä kartiolla. Kävin näyttämässä kohteen, ja matkaa oli joku 8 metriä heti alkuunsa. Oli ihan tosi hieno! Tein toisenkin toiston, vaikka ajattelin, että yhteenkin voisi tyytyä. :D Ihan yhtä hyvä, tai siis parempi, koska ekaan tuli jopa lähtöhaukku. Sitten tehtiin kaksi ruutua kilpajuoksulla, näissä ei mitään puutetta mistään. :) Namihommana tehtiin liikkeestä maahanmenoja, ja kokeilinpa istumista ja seisomista myös tästä samaan rintamasuuntaan menosta, avuilla kuitenkin. Oli yhtä hyvä kuin peruutellessa, teki samalla ilmeellä, eli omaksunut varmasti sen mitä on ollut ajatuskin. Nyt vaan edetään näissäkin, jee! Hyppy myös kerran, pallo palkkana, tosi hyvä oli. Paristi palkkasin ensin pysymisestä. Kerran jossain kohtaa treeniä se meinasi lähteä tsekkaamaan taas tavaravaunua, josta heti kielsin ja pyysin luo, ja Muste teki kärppänä työtä käskettyä ja keskittyi sen jälkeen ihan täpöllä. Kerran myös laitoin sen käymään, siitä jatkettiin hyppy-hommalla tosi tikkana. Tuota aion nyt tehdä, että ei saa lähteä yhtään haihattelemaan. Ei se ole ollut vakavaa eikä sitä tapahdu isossa mittakaavassa, mutta nyt uskallan kyllä pyytää sitä tekemään kunnolla kaiken aikaa, koska näyttäisi olevan aika kypsää siihen. :) Yleismielentilasta riippuen sitten vaan katsellaan, mitä hommia ja paljonko tehtdään, jos näyttää keskittyminen herpaantuvan.         

Treenijuttuja

Onhan tässä taas treenejä ollut. Lomaviikon päätteeksi ainakin Muste oli ihan poikki ja piti ottaa iisimmin. Suri puolestaan sunnuntaina maneesissa oli ihan intona hypyistä ja hyppynoudoista 80 cm:stä. Muutenkin se on nyt aivan ihana ja läsnä, hormonit ovat hellittäneet taas tällä erää ja eiköhän tästä hyvä putki taas saada päälle!

Maanantaina agissa meni ok, ei kuitenkaan parhaasti, mutta ok. Itse olen urpo-ohjaaja edelleen, mutta jospa se joskus siitä. En tyyliin muistanut muistaa koiraa jne. Heh. Muste kävi tekemässä ihan vaan pari kivaa vetoa etukäteen, koska halli olikin ennen meitä tyhjillään. 

Eilen oltiin Oilissa molempien kanssa. Musteelle vauhtijuttuja. Kierrot meni hyvin, fokusointiin vähän apuja, ja myös siihen, että siltäkin voi vaatia ihan asiallista tekemistä. Ruutua, jossa paras meno saatiin kun otettiin vähän kisaa. Ruutua onkin tehty tosi vähän ja pakenevalla lelulla, tämäkin on vähän sellainen liike, joka kaipaisi nyt treenipaikan ja kaverin joksikin aikaa edetäkseen. Mutta ei siitä mitään painetta, menee varmaan ihan jees. Hyppyä myös, sekä avo- että umpi. Osaa aika hyvin odottaa kyllä, osaa hypyn, mutta saisi olla kivempi juttu. Pallo oli paras palkka. Muste oli aika itsensä oloinen, eli osaa ja voi tehdä iloisesti ja nopeasti, ja siihen pitää aina pyrkiä. Se välillä valitsee tyylinsä, mutta sille voi hyvin jo sanoa myös, jos se valitsee väärin. Koska motivaatiota ja intoa näyttää kuitenkin olevan ja sitä tulee myös sillä, kun vaadin siltä vähän parempaa. Toistoja se ei kauheasti kyllä minusta kestä, ja muutenkin 20 minuuttia on sille vielä ihan liikaa kerrallaan. Muutaman kerran se esitti vähän turhautumisen tuomaa ylitekemistä ja ääntä, josta itse en kyllä ollut kovin pahoillani, vaan oikeastaan se näytti vähän tekemisen meininkiä minusta. 

Suri oli aivan loistava. Mietin, että miten tekisimme, kun se on kuitenkin kisavalkka, jossa olemme. EVL-juttuja ei olla juuri aloitettukaan, mutta voittajaankaan ei enää mennä. Päätin kuitenkin tehdä voittajan jutut (4 liikettä palkatta), koska meidän haaste kuitenkin minusta on vain ja ainoastaan asenne. Eikä suinkaan palkattoman treenin asenne vaan ihan ylipäänsä treenaamisen asenne. Tehtiin ensin ruutu, joka oli tosi kiva. Kävellessäni kohti se alkoi haistella, jonka kieltsin ja sitten se makasi hyvin tyytyväisenä. L, jossa ensin seisominen: takaisin tullessa haisteli ja luimi ja kääntyi, jolloin menin ja nostin sen takaisi sanoen, että ei noin voi tehdä, ei tässä mitään käy. Odotti sitten asiallisesti ja voi millä röyhkeydellä se lähti jatkamaan seuraamista!!!!!!! Ihan älytöntä. :D Lisäksi istuminen oli loistava. Luoksetulossa hyvät vauhdit ja stoppi. Tunnarissa heittäytyi edessäni maahan pureskelemaan kapulaa, mikä oli joku ufo-juttu, koska mehän tehdään aina nykyään iltaruualla joko pitoa tai tuontia (koska se on Musteen ohjelmassa, mutta muutkin saa tehdä), joten en odottanut mitään heikkoutta siinä kohtaa. Mutta joo, Suri oli siis aivan mahtava! Hyvä fiilikseni, monien asioiden oppiminen ja tekeminen Musteen kanssa hyödyttää myös Suria, ja varmasti päällimmäisenä se hyvä vaihe hormonaalisessa kierrossa..

Lopuksi otettiin paikallaolot Istuminen oli tosi hyvä ja rento. Maassa haisteli kun kävelin poispäin, kielsin ja sitten makoili ihan ongelmitta. Käytiin vielä lopussa tekemässä vähän kartiota, johon kyllä en tiedä, miten ikinä saan laukkaa menoon.. Ehkä kahden kartion leikki toimisi, ja varmaan matka myös, kunhan se sen oppii hakemaan tarpeeksi kaukaa. No, näitä tehdään se mitä tehdään ennen kesää, ja sitten riippuen kaikista suunnitelmista ja niiden toteuttamisesta joko syksyllä tai ensi vuodesta ihan tähtäimessä joskus se koekin. :D   

Laahustusta

Taas laahaa kovasti treenit. :D En edes muista, ollaanko käyty parkkistokoilemassa sitten viime tiistain. Todennäköisesti käytiin ja todennäköisesti homma meni hyvin. :) Kotona on vähän muisteltu tunnarin kanssa kapulan pitoa. Torstaina joka tapauksessa kuukauden tauon jälkeen Oilin koulutuksessa. Seuraaminen meni hyvin. Kapulan pito ei mennyt niin hyvin kuin kotona, vähän siinä meinasi leuat liikkua. Kateltiin myös jääviin maahanmenon vauhtia. Se kun ei oikein ota meidän treeneissä edetäkseen. Ennemmin kuin pitkästä matkasta stoppimaisena, voisi jatkkaa nyt sitä lähityöskentelystä ja auttaa vetämällä maahan. Muut jäävät ok. Ylipäänsä laitoin kyllä muistiin, mitä nyt pitäisi tehdä.

- seuraamisessa myös suoria

- aktiivisuus: pertsassa ilman mitään minun ohjelmointia kontaktista ja hyvästä syöttävästä asenteesta naksua ja namia (näitä on jo tehty, näyttää hyvälle)

- kapulan pidossa oikeaakin kapulaa mukaan, ja temppujen tekemistä (sohvalle - alas jne mukaan). Nostaa edelleen arvoa, ei ole ihan supertärkeä juttu Musteelle. Palkaksi kissanruoka, voisi kokeilla. 

- stoppitreenissä hae Musteella suora linja palata (ollut ennenki najatuksissa..),  palaa banaanikaarella, vaikea pysäyttää

- jäävien treeneissä myös käsimerkkiä pois, näyttäisi jonkin verran olevan jo omaksunutkin käskyjä! Tämä hyvä --> etenemisen havaitseminen

Perjantaina kävin tekemässä hallilla jotain, mutta en hyväjumala muista edes mitä.. :P Nyt jotain rotia tähän... pitää ottaa vihko käyttöön. En muista, oliko kyse tokosta vai aksasta. Aksasta todennäköisesti. Surilla ehkä tokoa?

Lauantaina joka tapauksessa oltiin Jyväskylässä kouluttamassa lappalaiskoiria ja muutamaa muutakin. :) Oli ihan todella kiva päivä! Kivoja koiria, kaikille minusta saatiin hyvin jutuuihin jotain tai ainakin uutta ohjelmistoa. :) Aika meni kuin siivillä. 

Suri teki ihan perushommia siellä, ja hyvin tekikin. En niinkään kädellä tsemppaa enää seuraamisessa, vaan ihan äänellä. Kapulat oikein jees, eteentulot ja sivut jees. Seuraavaksi kyllä aletaan tehdä ihan sitä perussuoraa, ja siihen äänihäiriöitä. Ja ilmoittautumista myös. Esteitä maneesilla ainakin. 

Muste sai lähinnä leikkiä, otti ohjat hyvin. Joku kartio tehtiin, jääviä, seuraamista ihan ministi, aktiivisuutta. Mieleen jäi, että olisi voinut tehdä enemmän seuraamista vaikka, joten treeni oli juuri oikein mitoitettu!!!! Eli koska oikea ajatus oli tehdä vain leikkiä ja ihan ministi jotain siinä sivussa makustellen, niin taas maltoin pysyä siinä! Ihanaa!

Maanantaina käytiin aksaamassa. Aiheena oli takaaleikkauksia. Suri toimi ihan sika hyvin! Välillä meinasin mennä liian edelle, mutta 1,5 kertaa tehtiin rata ja oli niin hyvä, että oli hyvä lopettaa siihen. Suri jäi ihan kyselemään, että joko mennään uudelleen. ;) Vaan tää oli just parasta näin! Voi että oli kiva! 

Musteen kanssa tokoilinkin ennen treeniä reunalla. Tehtiin leikkiä ja aktiivisuutta. Kapulan tuontia ja pitoa läheltä. Ja aktiivisuutta vähän lisää. Vitsi se kyllä tosi kivasti hakee hommia jo. Treenissä oli hyvä idis ja oli hurjan kivaa. Muste pääsi myös loppuun treenaamaan keppejä. Itse välillä ennakoin palkkaa (etten olisi myöhässä) ja välillä tulee palkattua väärästä.. Muste kyllä hyvin miettii ja oppii. Ja itse alan saada kiinni vähän, miten edetä aina treenin kuluessa. 

Siispä eilen otin taas halliaikaa ajatuksella Musteen kepit. Tehtiin myös vähän ratapätkää. Eka hyppy oli 180 asteen käännöllä putkeen (peruskääntö toiselta puolelta, valssi toiselta). Sitten putkia ja hyppyjä aika suorilla etenemillä. Muste on omaksunut aksasta: juokse lujaa, sattui ne esteet eteen tai ei. :D Hahahaah! Loistavaa. Ehkä jotain "eteen"-käskyä voisi alkaa asentaa, että siuihen kuuluisi myös ne esteet, vaikkaomistaja olisikin jossain 5 metriä takanapäin.. . Taas ei millään "pakko viidessä päivässä oppia", vaan yhdeksi teemaksi kiertämään treeniin. :) Kepeillä myös ihan hyvä ajatuksia ja treeniä. Hyvä jee, hyvä jee. 

 

Hyvin menee, mutta menköön!

Viime aikoina on kyllä saanut hyvin miellyttäviä tuntemuksia treenaamisesta. Sunnuntaina tokoiltiin maneesilla Mirkun kanssa. Taimi teki perussettiään, kiersi hyvin heti alkuunsa, vaikka kaikki rekvisiitta oli jo paikallaan. Erikseen lähempää kaikki stopit, ja nyt istuminenkin onnasi heti, pienellä käsimerkillä helpotettuna. :) Ei tehty noutoja. Yksi merkitön eteenmeno, se muuten onnistui tosi hienosti! Ihan yllätyin. Siitä ruutuun, mutta hyppy matkalla olisi houkutellut, kannustin ruutuun saakka, ja uusinnalla olikin tosi innokas. Vähän jotain seuraamisia katseltiin myös.  Keväterkkarin toko unohdetaan, ei vaan nyt repeä. Mutta syksyllä sitten, jos saisi vaikka useampia tyttöjä taas kokeeseen. :)

Musteen ekassa setissä tajusin taas ottaa matalan kynnyksen suunnitelman, kun maneesissa on joskus ollut hankalaakin. Eli leikkiä, kartion kierto ja vauhtinouto oli suunnitelma. Muste kyllä heti tuli kyselemään leikin perään, mutta vähän sitä ällötti ottaa karvapatukoita kunnon otteeseen, koska ne olivat kosteita ja hiekka tarttui. Ei siis lopettanut kesken, mutta leluvalinta ei suosinut nyt parasta mahdollista leikkiä. Se ei haitannut, leikki kuitenkin kävi hyvin palkaksi niinkin, eikä se mitään omiaan ollut siellä tekemässä. Kartio tehtiin pertsasta, pidin pannasta, että se fokusoisi. Ja ihan tosi hieno oli eka. Toisessa oli vähän eri kulmassa, ja kaikkea muutakin näkyi, eikä se lukinnutkaan kartiota. Paristi yritin, sitten se bongasi kaukana olleet noutokapulan, jonka kävi sataamiljoonaa hakemassa. Oli pakko palkata... sitten otettiin taas helpompi lähestymiskulma, ja hieno onnistuminen kartiolla. :) Vauhtinouto oli vauhti, eikä irrottanut nytkään omia aikojaan, otin selkeästi lähemmäs kuin mikä se kriittinen matka jossain kohtaa oli. 

Suri tuli väliin tekemään, koska Mirkku saapui ja sain apua. Tehtiin perussytyttelyt alkuun. Sitten 70 cm:stä hyppyä, heilurina meidän välillä. Se on Surista kivaa, ja se innostui. Sitten kapula suuhun ja samaa. Näin alkoi sujua. Täytyy rakennella rauhassa, vaikka just kerta viikkoon maneesilla, ei ole syytä yhtään enempää tai useammin tehdä. Vähän tsempattua seuraamista. Maneesilla oli taas vähän vaisumpi kokonaisuudessan, mutta toivon, että tuosta saisi nyt sitä pikkuhiljaa itse tarjoamaan kiinni tulemista tsempin nimissä. Mutta toinen on tosiaan hyvin valeäiti, joten ei varsinaisesti mitään edistymispaineitakaan, tai hirveää treenintarvetta. 

Muste teki toisen setin. Hyppyä tehtiin vastaanottona, melkein osaa odottaa sen verran. Saatoin olla vaan itse vähän tyhmä ja ennen käskyä jo heilauttaa lelukädellä taaksepäin jne. Mutta annoin sen sitten paristi tarjota tulemista ilman / ennen käskyä, pitää se odottaminen treenata erilleen. Ja tehtiinkin yksi kiekka, se hyvä. :) Tämä on sille kyllä helppo ja kiva, joten sen loppupertsan voisi pikkuhiljaa ottaa mukaan. Lopuksi ruutua, Mirkku laittoi kuolleen lelun liikkeelle, ei näissä mitään ihmeempää. Muste rocks big time, sillä alkaa olla aikamoinen draivi.. Ei paljon maneesit haitanneet.

Maanantaina aksattiin. Musteen kanssa kerettiin ennen treeniä tehdä viimeeksi ajattelemaani käännös + suoraan hypylle -harkkaa. Ekalla vaan meinasi hävitä juoksemaan ympäri hallia, koska oli vaan kivaa, kun sai juosta. Sitten tehtiin se eteen menevä hyppy pelkällään ja johan alkoi onnata. Koko harkka paristi valmiille lelulle, sitten siirryin heittämään itse sen kun Muste eteni. Se tykkää kuitenkin enemmän liikkuvasta, joten tämä toimi sika hyvin. Eikä alkanut kuitenkaan kytistellä, tosin tehtiin tosiaan minimitoistoilla, ehkä 2 / puoli. En tiedä, voiko sanoa sen syttyneen lajiin, mutta jotain megalomaanisen siistiä se on tuolla aina tekemässä, juoksee, leikkii, tulee hakemaan yhteistä kivaa minulta ja askellaji on täysii. Nyt näin ,ehkä ensi viikollajotain muuta, mutta tämä on se tunne ja asia, mitä me aiotaan hakea. 

Suri meni treenissä 15 esteen juoksevaa rataa, missä kivoja kikkoja. Suri meni hyvin! En odottanutkaan, mutta se oli tosi kiva, ja itse jaksoin mennä pari kertaa radan. :) Lopussa oli parin valssin putki, jossa ehkä oma ohjaus olisi voinut olla parempi, mutta en mennyt vielä liian edelle, nippa nappa pysyi kasassa. Mutta lähelä oli, ettei se jäänyt himmailemaan. Pitää olla tosi tarkkana näissä, että antaa sen tehdä. 

Treenin jälkeen Muste pääsi taas tekemään 2x2 keppejä. Tää kyllä vaikuttaa hyvin lupaavalle, se saa keksiä, se on innoissaan leikistä, ja sillä riittää mielenkiintoa. Hanna auttaa hyvin, että treeni etenee, enkä jää junnaamaan.  

Nyt menee Musteen kanssa aika lujaa. Osaisikohan sitä todella rauhassa kasvattaa, vahvistaa ja oppia itse. Monta asiaa onnistuu ja luonnistuu, menee eteenpäin. Paljon ei ole tullut " miksi minä nyt näin" " ei olisi pitänyt" jne. ihan viime viikkoina ainakaan ,ei muutenkaan hirvästi, koska en ole mielestäni odottanut siltä liikaa ja ollaan rauhassa vahvistettu haluttuja asioita. En tiedä, onko se pelottavaa, mutta ainakin aika hitsin mukavalta tuntuu tekeminen sen kanssa... Mutta ei luoda odotuksia ja paineita, nyt mennään vaan samaa tahtia kohti uutta, ja pidetään niitä tausta-ajatuksia mukana, millä nyt on kasvatettukin.

   

WRRRRMMMM...

Tänään sain pitkästä aikaa työtä ennen sidottua pienen hallivuoron. :) Suri lähti tekemään sen pääkoppaohjelmaa, Muste pääsi aksaamaan. Surin kanssa aloitettiin ihan tutulla kaavalla: hittejä, eteentuloja, kapulointeja ja seuraamista. Tahmeampi kuin parkkiksella, mutta lämpeni kyllä hyvin ja nopsaan. Treenin jälkeen tuntui, että hyvä kun treenattiin - joskus on tuntunut, että olisi ollut parempi ilman. Koska tosiaan on kiva saada homma pelaamaan eri aikoina ja tilanteissa. Tehtiin näitä kaksi settiä aika samoilla menoilla.

Musteen kanssa siis pieni agilitytreeni. Päätin aloittaa mersunmerkillä, jossa sijoitin esteet jo hieman kauemmas toisistaan niin, että Muste kyllä olisi herlposti mahtunut oikomaan, mutta ei ne vielä metrien päässä toisistaan olleet. Muste kyllä heti tunnisti treenin ja ennen kuin pääsin laittamaan sitä edes lähtöasentoon, se ampaisi jo harkan läpi ja sain heitettyä sille lelun just passelisti. :) Toinen samalle puolen ja kaksi vielä toiseen suuntaan. Ihan huippua hommaa! Ensinnäkin annoin Musteen leikkiä ja ottaa ohjat siinä, ja se otti. Toisekseen, sillä on aika kivaa. Aika hitokseen kivaa. Vrrrruuummmm se sanoo mennessään, eikä paljon kysele. 

Mietin kovasti toisen treenin ajatusta, ja päädyin tekemään toisella kentällä ollutta kahden putken suoraa. Putkiin saa olla kova imu. Jätettiin lelua valmiiksi, vaikka se aika hyvin syöttäisi niitä esteitä jo ilmankin, mutta tuollaisessa kohtaa ei mitenkään kerkeä heittää palkkaa sitten ajoissa tai järkevästi. Ekalla se ohitti kakkosputken, mutta tehtiin vielä onnistunut suoritus. Palkkauksessa parasta olisi liikkuva lelu, mutta valmiskin kelpaa, kun vähän hetsailee jo mennessään pannasta. Ja pitää toistot vähäisinä. Keksin jo seuraavan treeninkin, mikä on kivaa koska ollaan tehty näitä minihommia jo jonkin aikaa - ja vaikka minihommilla jatketaan, niin tuntuu, että seuraavan treenin aihe sopisi jatkoksi. Niin joo, ennen näitä tehtiin yhdellä hypyllä peruskääntöä, ja oli tosi hyviä. Ajattelin sellaista, että seuraavaksi olisi peruskääntö ja sen jälkeen parin hypyn suora siellä kääntösuunnassa. Mersua voisi ottaa isommilla esteväleillä. Kontakteja voisi aloittaa jollain tapaa. Nyt Musteella on sen verran draivia, että voisin aloittaa 2on2off treenin, tai kosketusalustan. Se haluaisi aina mennä kontaktiesteille, mutta ei olla aikoihin tehty, kun haluaisin ensin opettaa sen loppuosan, kun kerran niissä ei muuten mitään jännää ole. Kivaa, inspiroivaa, ja toisaalta en ole seonnut "minun pitäisi / nyt jo voisi / pakko tehdä" -maniaan, vaan otan treenin vaikka kerran kolmessa viikossa, jos se niin järjestyy. :) Näyttää ihan hyvältä niinkin.