perjantai 13. huhtikuuta 2018

Mitä me puuhataan?

Tällä viikolla on vähän treenailtu nykyisiä menoja. Tiistaina ja torstaina käytiin työpaikan vuorolla maneesissa vähän ottamassa tuntumaa tokoon. Mustehan siis aloitti juoksun, joten pieni muutos sen tekemisessä on. Se on vähän kuitenkin muissa maailmoissa ja lisäksi maneesin hiekka on ällöä, ja pitää vähän väistellä .Toisaalta hommiin on silti tosi kiva ja iloinen ote. Nythän on niin, että meillä on toko-koe paikka 12.5. juurikin maneesiin. Yritän käydä ahkerasti nyt tiistaisin ja torstaisin treenaamassa hyvin kevyellä mielellä, ja päätän kokeeseen menon ihan sitten vaikka juuri ennen h-hetkeä. Ei ole kiire - ei ole pakko - mutta ei se niin vakavaakaan ole, kun tiedän nyt miten koira toimii ja miten hommat saa aina kuitenkin paikkailtua. Toisaalta jos kokonaisuus ei tunnut hyvältä, en koe järkeväksi mennä edes harjoitusten nimissä, sillä ei me siitä mitään nyt hyödytä enää. 

Tänään käytiin aksailemassa Vinkeän koiran Lotan treeneissä pitkästä aikaa. Muste vihaa niin juoksuhousuja kuin muita asusteita, ja jostain syystä tämä aiheuttaa siinä hillitöntä vauhtia - liekö yritttää juosta housujaan karkuun, juoksuhousujaan. Mutta siis treeni oli aivan vallattoman mainio, ei siinä mitään. Tuli kyllä hyvä fiilis ja tuntui, että kyllä tässä toden totta jotain osataan. Paras päätös ikinä oli lähteä päivittämään agilitytaitoja juuri Lotan oppiin. Täällä päin on toukokuussa kahdet agikisat, ne varmaan meillä on tähtäimessä, vaikka puomi ei ihan kisakuosinen olekaan. Mutta kuten sanottua: onko se nyt niin vakavaa. 

Taiska sen sijaan on vähän mallaillut rallyaskeliaan. Nyt on toukokuulle yhteen kisaan paikkakin. Josko kevään - kesän tavoite olisi RTK1 & 2. Ei siis niin vakavamielisesti, päivä ja kisa kerrallaan. Mutta silleen tähtäimessä, että muistaisi katsella joskus Virkkua sillä silmällä.  

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Poropaimennus 2018 ja historian lehtien havinaa

Viisi vuotta on vierähtänyt viime kerrasta Porokoirakerhon järjestämässä poropaimennustapahtumassa. Tänä vuonna sattuikin kaikki niin sopivasti, että reissuun oli mahdollista lähteä mitä parhaimman matkakaverin Sannan kanssa. Sannalle tapahtuma oli ensimmäinen ja paljon tulikin juteltua aikaisemmista vuosista ja omista muistoista.  Sen verran ainakin, että pieni historiikki on tässä lyhennettävä.

Tarina alkaa vuodesta 2007, kun lähdin silloin vielä porokoirattomana Piken seuraksi reissuun Tanhualle. Mustikka taisi olla testissä silloin. Minulla matkakoirana oli x-rotuinen Arvi. Samana vuonna myöhemmin kesällä Taimi tassuttelikin jo elämäämme. Koiria, jotka jäivät mieleen siitä reissusta oli ainakin Iki-Wanhan kasvatti Puntti pihanperältä tai siis pystymettästä, joka oli huikea. Kisasta jäi mieleen ainakin Leenan Aihki sekä ehdottomasti myös Hattivatin Milli-Molli, joka oli kokonaisuutena isäntänsä kanssa ikimuistoisen ihana. 

Seuraavana vuonna muistan lähteneeni matkaan ilman koiraa, sillä koirillani oli nenäpunkki! Hyppäsin Kirstin ja Hannan matkaan toiseksi kuskiksi. Matkasimme jonnekin Sodankylän seuduille. Majoitusseurasta mieleen jäi Noora, Aino ja Henna. Ennen varsinaista Tiltun testiä kävimme Juhan poroilla kokeilemassa. Matka oli ikimuistoinen, sillä Kirstin matkassa oppii ja kuulee paljon!

2009 kävi matka Pelloon Riikan ja Ajan kanssa. Nyt oli Taimikin mukana! Matkan "varrella" kävimme Juhan poroilla, mutta paikka oli eri kuin yleensä. Juhalla oli kiva tapa johdatella koirat hommaan. Menimme pienien aitojen läpi, koirat jäljestivät porojen tietä kohti isoa aitaa samalla selvästi virittyen tehtäväänsä. Iso aita oli ISO. Ja paljon lunta. Taimi oli hirveän kiinnostunut, mutta aina kun lähti kohti poroja, ne oli jo toisessa päässä aitaa. Taimi ei ole tyhmä. Se ei ole paras hangessa kiitäjä, eikä kai nähnyt järkeä lähteä suuntaan x, kun ei kerkeäisi kuitenkaan porojen luo. Porot tulivat pienempään aitaan, ja sain vaan aivan ihastuksissani ihmetellä Taimin tapaa liikuttaa poroja, käyttää kroppaansa ja haukun eri sävyjä. Sillä todella oli paimennustaipumusta. Seuraavana päivänä testissäkin tämä todennettiin kunniapalkinnon kera. Aika läpäisi myös testin. Tällä matkalla tutustuin majoituksessa Seijaan ja Masiin. Tiemme kohtasivat viime vuosina taas Lappalaiskoirat ry:n toimissa. 

Tässä Taimin video testin loppuosasta. Onhan se vähän pulassa tuollakin lumessa, mutta katsokaapa se yhden poron palauttaminen parttioon, erityisesti 35 sekunnin kohdalla, kun se spurttaa estämään poron paluun uudelle hukkakierrokselle.  




2010 Taimi oli kiimassa, joten matkaan lähdettiin kohti Pudasjärveä (Pihtipudasta? Haukipudasta? Padasjokea? hehhee..) kera Hertan, Riikan ja Ajan. Aika kisasi. Leenan Raiku taisi olla testissä. Muistelen jotakin koiran kaappausta hyppäämällä, liekö muisti tekee tepposiaan.. Täällä taisin ihastua ensi kerran Tolva Muusaan, jonka pentua Moonaa sain liikuttuneena tänä vuonna ihailla.

2011 oli vihdoin Taimin kisavuosi. Mutta se ei ollut meille hyvä. Matkassa oli Hertta ja Martti sekä Päivikki ja Tanhu. Martti ja Tanhu sisarukset läpäisivät testin - se oli tietenkin hyvä osuus. Kisassa oli ensin iso aita. Joko se oli luminen tai sitten sinä vuonna ei ollut toivottavaa tukea koiraa mitenkään liikkumalla itse. Taimille kävi sama kuin Juhan isossa aidassa: kun se lähti, totesi se porojen olevan jo ihan muualla. Pienempään aitaan ei siis koskaan päästy, kyllä se oli kiitos ja näkemiin. Ai, ja käytiin muuten Juhan poroilla ennen varsinaista tapahtumaa, ja Taimihan jäi poron yliajamaksi. Tosin se koparan alle jäänti ei tuntunut vaikuttavan sen työskentelyyn, mitenkään se ei ollut pois lähdössä kisassa. Hui, kyllähän sitä näissä sattui ja tapahtui.. 

2012 meillä oli välivuosi. Mutta 2013 olinkin jo taas mukana testaamassa nuorta Suria. Ja voi että, Suri oli niin hieno. Se oli juuri sellainen kuin ajattelin. Pitkillä kintuillaan se kepeästi oli vauhdissa, mutta jarrasi joko itse tai pyydettynä. Ja sillä oli hieno haukku.  Paikka oli Tanhua, kuten silloin ensi kerran koko tapahtumassa ollessani.



Toivoin Suria jo seuraavana vuonna kisoihin, mutta silloin oli juhlavuosi ja kutsukisat. Ja siitä eteenpäin ruuhkavuoteni syvenivät syvenemistään, joten kovin tosissaan en oikein ajatellut ketään pohjoiseen vieväni. 

Mutta sitten tänä vuonna oli taas aikaa ja inspistä lähteä. Surin sain kisaan, mutta Muste ei mahtunut testiin. Näiden vuosien aikana käytäntö on muuttunut, ja koiria mahtuu paljon vähemmän. Muste olisi ollut ensisijainen valintani, mutta Suri sai paikan. Viime vuonna olimme Pellossa poropaimennusleirillä Taimiston porukalla. Suri sai kyytiä poroilta ja otti siitä itseensä. Toivoin, että aika olisi tehnyt tehtävänsä asian suhteen, ja että Suri pääsisi ennemmin hommien makuun kuin muistaisi olevansa vain pieni harmiton koira isojen porojen aidassa. Näin ei käynyt. Ekassa aidassa Suri oli vielä aika pihalla, ja porot siirtyivät itsestään toiseen aitaan. Toisessa aidassa Suri näytti sille, että hetkenä minä hyvänsä se lähtee hommiin, viritteli jo vähän äänijänteitäänkin. Mutta sitten porot juoksivat sitä kohti ja ohi, jolloin koko olemus muuttui ja Suri vaan halusi pois. Voi Suri, hassu pieni hormonihyrrä. Suri on toki herkkä koira, mutta on se nyt vanhemmiten tullut vähän tätimäisemmäksi ja tavallaan mukavuudenhaluisemmaksikin. Valeraskaudet ovat pitkiä ja kuplaannuttavia jaksoja sille, se on vahvistunut pentueiden myötä. Tähän pystyttiin nyt, se olisi voinut kyllä mennä toisinkin. Itse uudenlaisesta kisasta tehtävineen tykkäsin kovasti.

Sen sijaan itse reissu oli erinomainen! Paljon vanhoja ja yhtä paljon uusia tuttuja. Pääasiassa keskityin vain koiriin ja ihmisiin, eikä ollut omaa isoa tehtävää, mihin kaikki keskittyminen menisi. Oli todella antoisaa ja inspiroivaa. Juuri tätä olin elämääni kaivannut. Ensi vuodelle todella toivon saavani Musteen testiin (vaikka sen läpäiseminen ei välttämättä aina ole ihan ennustettavaa). Tai yhtä hienoa olisi varmasti lähteä katsomaan kasvatteja mahdolliseen testiin. Toivottavasti ensi vuonnakin järjestyy niin aikaa kuin seuraa, sillä kyllähän tämän reissun voimalla mennään varmaan taas monta vastoinkäymistä eteenpäin.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Palailua arkeen

Pikkuhiljaa tässä aletaan palailla arkeen. Pennut ovat maailmalla, Suri on aloitellut vähän treenailemaan ja Musteen kanssa oinkin koko ajan jotain touhuttu. Viime viikonloppuna oli Lappalaiskoirien Korrien koulutus, tänään Nina Mannerin koulutus Hotin kentällä. Muste aloitti perjantaina juoksun, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että mielestäni se oli molemmissa vähän "hienopylly". Ei täysillä leiki, eikä mitenkään ryöstä nameja, mutta ottaa ne kohteliaasti. Omana huomiona mietin, että oli vaihe eli ei, niin se pitää nyt saada taas kuntoon. Palkkaus siis. Vaikka sillä onkin kivaa, sen täytyy kyllä varmasti palkkautua myös jollain. 

Muuten kirjoittelin vihkoon treenin aiheita. Ennemmin hain kehääntuloon ja siirtymiin/liikkeiden väleihin vinkkeä tai vahvistusta molemmissa koulutuksissa. Vaikka niitä on vähän treenattu, niin vain ehkä koska pitää, ei niinkään ajatuksella. Mutta palkkauksen paikkaa niissä vähän vaihdeltu ja hyvältä näyttää. Tänään koulutuksessa tuli myös se, että teen aika hallitsevasti (osin tarkoituksellinen vaatiminenkin), mutta Muste kyllä kykenee itsekin tarjoamaan aktiivista mukana olemnista, joten siirrytään kyllä ehdottomasti nyt sitä vahvistamaan. 

Jäävistä tänään hyvä vinkki: kun se on vielä avuissa kiinni, tee hitaammalla kävelytempolla peruutus - teki ilma apuja. Vaikeusasteena toimii myös käsien sijoittaminen taakse / ylös / heiluttelu7 --> silti kuunneltava. Kaukojen nousemattomuuteen odotuksen odotusarvo: käänny 1/2, 1 tai 2 askeleen jälkeen yllätäin ja heti nousu --> ei aina tylsää odotusta. Tätä tehtiin luoksetulossa myös torstain Oilissa, joten asiaa. Muutenkin tuo odotusasia tuli itselle mieleen. Muste osaa olla niin rauhallinen ja tasainen, että sitä ei saisi antaa laskea täysin sinne totaalirauhaan --> pitäisi olla parempi odotusarvo hommille. Otettava ehkä kuuri tekeminen-käy-tekeminen-käy, huippuleikki. Tms. Siis, että voin tehdä ja laittaa sen odottamaan ohjeita ja silti se vielä nousisi kunnon tekemiseen. Tätä ei kyllä ollakaan tehty oikein nyt.

Molemmissa tehtiin ruutua. Sillä on ruudusta aika hyvä käry! Jes., Mutta tekee tylsänä, vaikka laukkaa. Ollaan tehty kisaamista lelulla jne. Ollaan tehty lähtevää lelua. Niitä pitäisi taas ottaa. Melkein niin, että sitä paikkaa alustalla läheltä (vauhdin ei tarvitse olla niin mieletön) ja kauempaa sitten vauhtiin huomio kiinnittäen. Myös tässä tyhjästä ruudusta lelupallon heitto palkkana toimisi varmasti hyvin. Koska ruudusta on hyvä käry, voisin nyt kiinnittä huomion vain siihen, että tehdään kunnon asenteella ja vauhdilla. 

Seuraamisessa erit. vasemmalle käännöksiä tehtiin molemmissa. Riitalta hyvä vinkki, mitä teinkin Taimin kanssa aikoinaan paljon, eli vasemmalle kääntyessä vielä yksi asken taakse --> koiran seurattava takapäätä käyttäen. Tai ympyrä käännöksen sijaan, jotta takapää lähtee töihin. Tänään loistava vinkki omaan kävelyyn: vasemmalle käännytteässä ensin koiranpuoleinen jalka kääntyy, mutta vain osin vasemmalle, sitten oikealla jalalla myös vain pieni aksel, ja sitten vasta eteenpäin --> Muste kerkesi mukaan ja käännös tuli oikein! Tätä olen hakenut: mikä on se minun askellus.

Kuuntelutreenistä: pertsassa kestää tosi hyvin häiriöt, mutta pitää kuunnella, tuleeko maahan vai vaikka sivu --> eli seuraaminen, ettei aina tee vaan maahan menoa. 

Mutta se näistä nyt vaan tällä erää. Koitetaan olla taas paremmin ajan tasalla jatkossa. :) Koska eilinen koe peruuntui juoksun takia, yritetään löytää joku korvaava koe ennen tai jälkeen rotumestisten.     

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Hieno ulkoaksan korkkaus

Meidän agiseuralla on myös ulkokenttä, jolla treenattiinkin eilisissä treeneissä. Menin ajoissa Musteen kanssa tutustuaman huudiin ja kentään. Tokoilin Taimin kanssa. Eteenmeno ei ihan ollut parhaimmillansa, mutta meidän eteenmenolinjasta vähän vinoon oli kyllä sellainen eyecatcher, että olihan se vähän ehkä nyt ajatellen epistä Taimille.. Taimi olisi halunnut kyllä tehdä, mutta meinasi vinottaa siis. Mutta tehtiin ensin ihan läheltä ja lopulta ilman valmista etupalkkaakin. :) Mutta nyt kuuri valmiita helppoja palkkoja, ettei vaan ala empiä eteenlähtöä.. Muuten taas sikamakee fiilis ja juttu, Taimi on vaan niin siisti!

Musteelle kiva harkka! Saatiin vahvistusta viime kevään aikaisiin teemoihin. Takaakiertoa (pitä kotona harkata sellainen yks tiukka käännös), päällejuoksu ja rytmitystä. Mielestäni osasin jo joissain kohdin ajatella rytmiä ja juttuja uudellatavalla, mutta jotenkin sitä niin arkoo aina, vaikka Muste on aika hyvin kjyllä vakiona tekemässä. Ja sillä oli hurjan kivaa, se meni hurjan kovaa ja se vaan jaksoi innostua lelusta. <3

Ja viime sunnuntain näyttelyissä Taimi-mummosta tulikin muuten Suomen muotovalio! :D 

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Diipadaapa

Mä opin, mä opin. Pikkihiljaa, mutta kuitenkin. Edelleen koira on vale-emo, mutta jatketaan hommaa. Se kuitenkin leikkii kaikissa paikoissa aika hyvin! Kotona jopa erehtyy välillä tokoilemankin, mutta ainakin leikkii. Lenkeillä leikitään ja sen varjolla myös tokoillaan, hyvät on taidot. ;) Eilen Jenkkiksen pihassa leikittiin ja ahneuksissani otin vähän pertsaa namilla, mutta sehän levis ihan käsiin koko homma. ARgh! Mutta tänään maneesilla taas vähän leikkiä. 

Taimista taas pari siirappisanaa, koska se on <3. Olen nyt haastanut sitä vähän vaikeampiin eteenmeno-treeneihihn, ja tänään joku läpimurto ehkä tehtiinkin. :) Seuraavaksi taas helppo ja kiva treeni. Vanha taipuu ja nauttii. Olisi vallan hölmöä olla viemättä sitä kokeisiin. ;)

lauantai 2. heinäkuuta 2016

Tsek in

Treenattu ollaan, edelleen. :D Oikeastaan tosi ahkerasti tai siis päivittäin ainakin, mutta aika eri tavalla. Ollaan käyty vieraissa paikoissa, kimpassa ja yksin. Muste lähinnä leikkii. Meillä ei mene huonosti, mutta se joku yhteinen hyvä terä uupuu. Olkoon sitten valeraskauden, tuon narttukoirien ainaisen hyvän syyn, vuoksi tai jostain muusta, on lääkkeenä nyt vaan leikkiä ja saada tuntuma yhteisestä päämäärästä takaisin. Tämä on siis ihan paineetonta hommaa, koska kokeisiin ei ole tarvis vielä mennä, kun se kevään pitkä, hyvä flow ei riittänyt enää ihan vielä loppuun saakka. Jos nyt hukkaan sen hyvän ja napakan otteen, voi takaisin tekeminen olla taas liian pitkä ja tuskastuttava tie.

Tänään kokeilin vähän kokonaisuutta kotona, palkkaillen. Oli kyllä tosi hyvällä mallilla homma kuitenkin. Kaukot ei vielä toimineet, otin ehkä liikaa matkaa treeneihin nähden? Muuten täytyy sanoa, että paljon, paljon hyvää. Pertsoja se jotenkin vähän liioittelee, joskus on selän takana kokonaan. :P Mutta pertsankorjaussarjassa parani tosi nopsaan, kun sai idiksen: tämä hyvä - tämä ei hyvä. Perusteita pitää siis näemmä myös vahvistaa. Ja nyt mietittyvä, kokonaisuuksia paristi viikossa (voi vaikka vaihdellakin liikkeitä osin), koska tuntui hyödylliselle. 

Taimilla kuului rokotusten yhteydessä sydänkuuntelussa minimaalinen sivuääni. Onneksi se ei ole oireillut mitään perus sydänoireita, ja toivottavasti ei oireilekaan / olisi vain joku ohimenevä juttu. Se on jotenkin ihan voimissaan - ja ei säällä väliä, Taimi tekee treeneissä täysii, vauhtiliikkeissä kiva vauhti, lenkeillä menoa riittää. :) 

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Treenattu on, edelleen

Manuaalista päiväkirjaa olen about pitänyt, mutta kuten arvelin, tänne ei ole liiemmin tullut kerettyä nyt viime aikoina kirjoitella. Ollaan menty hyvin eteenpäin, mutta juuri nyt Muste on oikeasti aika valeraskaana (varmaan Surin ihan oikeat pennut voivat vähän lietsoa) ja Muste onkin vakuuttunut, että a) olen myrkyttänyt namit b) lelut ovat sen pentuja. Koitetaan käydä vähän leikkimässä eri paikoissa ja katsellaan, miten nopsaan päästään normimoodiin. Lenkillä Muste kyllä tekee kivasti luoksetuloja ja muita normi-ilmeellä. Taimi puolestaan on tehnyt aivan ihanasti töitä, ja alkaa olla kartionkierrossa mielestäni jo hyvin varma koko liikettäkin ajatellen, samoin ruudun eteenmeno vahvistuu hyvin. Jatkamma harjoituksia ja yritämme välillä tännekin sanan nyt kirjoitella, jos pennuilta keretään.